Unelma | Alfanaaras

Nimi: Unelma (ei naaraan alkuperäinen nimi, alun perin kutsuttiin nimellä Kaiku)
Laji: Susi
Rotu: Iberiansusi
Ikä: 3½ vuotta
Skp: Naaras
Lauma: Sarastus
Asema: Alfa
Sulka: Luovutettu poppasudelle parinottorituaalissa

Ulkonäkö:
Säkä: 73 cm
Paino: 40 kg
Rakenne ja muodot
Unelma on hoikka, siro ja sulavalinjainen susi. Keho viestii eleganttia arvokkuutta ja keveyttä. Naaraalla on pitkät, sopusuhtaisen vahvat raajat ja sirot tassut. Kaula ja keskiruumis ovat solakat ja linjakkaat. Ylväs pää on virtaviivainen, hienopiirteinen ja siro. Terävät korvat ovat keskikokoiset, ja kuono pitkähkö. Hännästä on jäljellä vain puolet. Kaiken kaikkiaan naaras on kuitenkin erittäin viehättävä ja viehkeä yksilö.

Turkki ja väritys
Turkki on erittäin sileää, pehmeää ja keskipitkää – paikoittain jopa pitkää. Se pitää heikosti kylmää ja kosteutta, mutta on ainakin kaikessa pehmoisuudessaan ja kiiltävyydessään näyttävä. Pisimmillään karvoitus on luonnollisesti hännässä, kaulassa ja niskassa sekä myös tassujen takapinnalla hapsuina. Häntäkarvojen lomasta pilkistää luun pintaa.
Päävärinä toimii pehmeä kermanvalkea. Kaulalla, raajoissa, vatsan ja hännän alla sekä laikkuina kehossa on lämpimän, punertavaa ruskeaa. Samaisten pilkkujen lomassa on tummempaa ruskeaa, jota on myös hännänpäässä, korvissa ja raajojen hapsuissa. Kirsu ja anturat ovat lihanväriset.

Silmät
Unelmalla on pisaranmuotoiset, vinohkot ja väriltään pistävän vihreät räpsytinsilmät, joita naaras osaa käyttää erittäin taitavasti toisia hurmatessaan ja liehitellessään.

Liikkeet
Unelma liikkuu itsetietoisesti, sorjasti ja sulavasti. Se elehtii hyvin voimakkaasti olevansa muita parempi, ja pitkillä koivillaan näyttää erittäin aristokraattiselta, ylväältä ja feminiiniseltä. Puolimittainen häntä on aina koholla, ellei tilanne ole äärimmäisen uhkaava ja epämiellyttävä, ja kuono kohdistuu taivaaseen päin.

Luonne:
Mitä voikaan ensimmäisenä sanoa monimutkaisesta Unelmasta… Yleensä, kun sen tapaa ensi kertaa, jää mieleen sivistynyt, muodollinen ja omanarvon tunteva käytös. Naaras tietää, miten tärkeää hienostuneisuus ja asiallisuus on, ja käyttäytyy ensitapaamisella sen mukaan. Kermaturkkinen tuntee myös oman asemansa, eikä piilottele olevansa ylpeä siitä. Lisäksi erityisesti urosten seurassa Unelma käyttää huomattavia femiinisiä piirteitään taidokkaasti hyväkseen ja luo näin mahdollisimman positiivisen muistikuvan itsestään.
Unelma on sosiaalinen seurapiirieläin. Se rakastaa huomion keskipisteenä olemista ja tekee sen eteen mitä vain – paitsi nolaa itsensä. Julkinen maine ja kunnia merkitsevät naaraalle paljon ihan syystäkin. Se on ylpeä siitä, mitä on elämässään jo saavuttanut eikä aio antaa kenenkään tahria mainettaan. Vihreäsilmäinen muistaa loukkaukset ja häväistykset tästä hetkestä ikuisuuteen, eikä taida järin hyvin anteeksiantamisen taitoa. Ei, naaras janoaa kostoa aina, kun itse näkee sen oikeutetuksi, ja takuulla myös hoitaa jutun pois alta. Mutta miten, se onkin aina tilannekysymys. Suoraan kimppuun käyminen ei enää tätä nykyä kuulu suden tyyliin, vaikka se siroudestaan huolimatta melko vahva onkin, vaan lähinnä välikäsien käyttäminen.

Kuten todettua, Unelma osaa käyttää viehättäviä, feminiinisiä omainaisuuksiaan erittäin hyvin saadakseen haluamansa. Se flirttailee lähes kelle tahansa vastaan tulevalle urokselle, jos uskoo siitä olevan hyötyä. Ja yleensä onkin: tuskin kovin moni jo ennestään liehitellyistä, vietellyistä herroista jättäisi viehkeän neidon pulaan, kun tämä pyytää apua. Mutta vastaava juonittelu ei suinkaan pääty uroksiin, ei missään nimessä. Unelma on tarkemmin ajateltuna erittäin kiero ja juonikas yksilö; kuin hämähäkki, joka istuu verkkonsa keskellä vetämässä naruista, ja antaa juonien verkostonsa hoitaa likaisen työn. Ja näinkin nuoreksi sudeksi Unelma yleensä myös tietää, mistä narusta kunkin suden kohdalla kannattaa vetää. Tämä on tietysti susikohtainen eikä kenestäkään tiedä etukäteen, mutta vihreäsilmäinen seuraakin erittäin tarkkaavaisesti jokaisen kohtaamansa suden käytöstä selvittääkseen, mikä on tälle tärkeintä ja minkä avulla saisi tästä parhaan hyödyn. Ja nyt, kun tämäkin on tullut sanottua, voi Unelmaa luonnehtia epäröimättä myös taitavaksi manipuloijaksi.
Kun puolihäntäiseen tutustuu vähän syvemmin, huomaa tämän temperamenttiseksi ja äkkipikaiseksi. Naaraalla palaa pinna erittäin nopeasti, eikä monikaan asia jaksa viehättää sitä kovin kauaa(ellei kyseisestä asiasta ole tulevaisuudessa jotakin hyötyä.) Samalla naaras on myös mitä selkein perfektionisti. Kaiken on oltava kohdillaan ja juuri niin kuin neito itse haluaa. Tämä pätee niin lauman asioihin kuin omaan ulkonäköönkin – turhamaisuus ei ole mitenkään vaikeasti huomattava piirre. Tähän liittyen toiset naaraat se usein kokee uhkana itselleen, jos nämä ovat edes jollain tavalla viehättäviä. Yleensä tällöin Unelma pyrkii parhaansa mukaan myös eliminoimaan uhkatekijät, vaikka ihan niin radikaaleista teoista ei tavallisesti ole kyse. Kilpailuvietti on yleisesti ottaen erittäin vahva.

Älyä on Unelmalle suotu roimasti. Se on terävä, luova ja erittäin kekseliäs. Myös sanavaraston laajuus on melko vaikuttava, mikä takaa naaraalle loistavan sanavalmiuden – puolihäntäinen sivaltaa kaikkein mieluiten juuri sanojen säilällä fyysiseen taistoon verrattuna. Ajatusmaailma on kuitenkin melko lailla vääristynyt, minkä vuoksi ”normaalisti” ajattelevien on hankala ennustaa naaraan seuraavaa siirtoa. Sen suunnitelmat ja juonet ovat erittäin kekseliäitä, jopa arvaamattomia. Niissä on usein riskejä, mutta yleensä ne kuitenkin poistavat riskitekijät piilotettujen juonien vuoksi – ainoastaan Unelma itse tietää tarkalleen, miltä lopputulos tulee näyttämään. Se laskelmoi kaiken tarkkaan, sulkee kaikki epävarmat yksityiskohdat pois, haluaa pakkomielteisesti olla aina vähintään kaksi askelta vastustajaa edellä. Epäonnistumisen ja odottamatton käänteen mahdollisuuksia ei yksinkertaisesti jää. Kermaturkki miettii kaikelle varasuunnitelman varasuunnitelmankin, kääntää ongelmansa tarvittaessa täysin huomaamatta toisten ongelmiksi, hoitaa itsensä tilanteesta kuin tilanteesta – vaikka meno kävisi jopa väkivaltaiseksi – niin taitavasti, ettei kukaan osaa edes kyseenalaistaa sitä.
Vaikka edellä mainitut piirteet ovat varsin monipuoliset, on kyseessä vain muutama puoli koko persoonasta. Unelma on nimittäin äärimmäisen taitava roolileikkijä: jokaisella sen kohtaamalla sudella voi olla täysin erilainen kuva. Naaras voi esittää toiselle ylipositiivista, toiselle sulkeutunutta ja mystistä. Susi taitaa roolin kuin roolin, voi esittää täysin todellisuudesta poikkeavia mielipiteitä ja tunteita niin taitavasti, etteivät ne kaikkein läheisimmätkään osaa epäillä.
Unelman persoonsasta on nyt kerrottu lukuisia puolia, mutta ei kyseessä kuitenkaan ole loppujen lopuksi kuin pintaraapaisu. Kaiken tämän pohjalla on erittäin vahva narsisti, se hallitsee koko naaraan olemusta. Kaikki edellä mainitut perustuvat erittäin syvään paremmuudentunteeseen – vaikka se onkin pienenä pentuna muodostettu valhe, joka vain lähti leviämään niin, että sen uskoo jo täysin vilpittömästi Unelma itsekin. Narsismi on usein piilevänä roolien takana, mutta vaikka kukaan ei sitä ole uskaltanut sanoa ääneen, tietää siitä takuulla jokainen ainakin jonkinlaisena narsismin variaationa.

Jos pitäisi määrittää Unelman persoonasta pari niistä kuuluisista seitsemästä kuolemansynnistä, tulisi satavarmasti tuloksena pahimpina pidetyt ylpeys ja kateus. Naaras ei voi sietää sitä, että joku on tai omistaa sitä enemmän, ja pakkomielteisesti ryhtyy usein tavoittelemaan sitä, mitä jollakulla sen tutulla on – vaikka se suorastaan vihaisi kyseistä asiaa. Ja jos vihreäsilmäinen ei voi himoitsemaansa saavuttaa, vie se tämän siltä toiselta. Toisten hyvä on aina sen omasta hyvästä pois. Kermaturkkisella on aina oltava enemmän kuin toisella, ja siksi se myös haluaa laumastaan mahdollisimman suuren ja vahvan. Vaikka toisten elämällä ei tunnu olevan naaraalle järin suurta merkitystä, ei se halua uhrata ”omaisuuttaan” turhaan. Itse asiassa puolihäntäinen on erittäin aggressiivinen puolustamaan omaansa, ja osoittaa myös mielellään omistavansa.
Tämän takia Unelma ei myöskään halua järin läheisiä suhteita itselleen eikä siis kykene rakastamaan sanan syvimmässä merkityksessä. Se ei yksinkertaisesti päästä ketään samalle viivalle kanssaan, vaan asettaa kaikki aina itseään alemmalle portaalle. Siten naaras pystyy myös parhaiten kontrolloimaan toisia, hallitsemaan tilanteen. Kiintymystä Unelma voi osoittaa, mikäli susi osoittautuu hyödylliseksi ja vaivan arvoiseksi, eikä ystävyyskään ole täysin kaukaa haettua – kunhan toista osapuolta ei narsistinen käytös järin paljoa häiritse.

Menneisyys:
Alkujaan Unelma ei ollut Unelma, vaan Kaiku – kaiku jostakin paremmasta, kauniimmasta, hienommasta.
Kaiun elämä sai alkunsa vääryydestä, nöyryytyksestä, likaisesta tapauksesta. Laumansa häpäissyt, sulaton urossusi päätti väkisin astua Ikiroudassa arvostetun parantajan Kuunpimennyksen. Parantaja oli suhteessa nuori, mutta laumassaan pidetty ja arvostettu. Tapaus oli sille kova paikka: kaiken koetun nöyryytyksen lisäksi naaras tuli tiineeksi. Moni muu olisi yrittänyt tahallisesti keskeyttää raskauden, joka noin likaisissa merkeissä oli alkanut, mutta Kuunpimennys oli kovin hellä ja emollinen luonne. Se piti pennuista suunnattomasti ja osasi arvostaa jo nyt noiden pienten sikiöiden elämää. Ja pian parantaja synnytti kaksi naaraspentua – jotka olivat hämmästyttävän samannäköiset.

Jo varhain Kaiun käytöksestä erottui jotakin kopeutta, itsekkyyttä; todennäköisesti isän puolelta perimässä. Kuunpimennys ei halunnut jättää asiaa huomiotta, muttei torunut pentua. Sen sijaan emo päätti suosia toista pentua saadakseen aikaan jotakin laantumista tuossa omahyväisyydessä. Tämä näkyi myös pentujen nimissä: emonsa suosion saanut naaras nimettiin Unelmaksi, uhmakas ja kopea jäi pelkäksi Kaiuksi. Ja tähän oli pentu tyytymätön.
Kaiku ei kuitenkaan lannistunut, vaikka emo miten kovasti yritti osoittaa pitävänsä enemmän hiljaisemmasta Unelmasta. Oikeastaan naaras sai vain lisää yllykettä, kun Unelmalla ylpeys alkoi nousta päähän. Sisko ryhtyi hiljalleen perheen dominoivaksi osapuoleksi, alisti niin Kaikua kuin emoakin. Kaiku ei kuitenkaan sisäisesti alistunut, ainoastaan ulkoisesti. Se valehteli itselleen, kehitti muka loogisen selityksen sille, miten paljon parempi todellisuudessa olikaan siskoaan. Naaraasta kasvoi kaikilta muilta salassa juonikas, epäluotettava ja viekas susi, omatuntoa pönkittivät silkat valheet.

Kun Unelma sitten pääsi emon opastuksella parantajan asemaan, asematon Kaiku alkoi avoimesti osoittamaan vihamielisyyttään. Eipä sisko uhittelevasta otuksesta välittänyt, jätti ylpeyksissään kaksikon viettämään hiljaisempaa eloa reviirin laitamilla. Kaiku ei vielä aikonut lähteä pesästä, näytteli niin taitavasti viatonta ja heikkoa, ettei Kuunpimennys olisi edes sallinut sitä. Vasta Unelman lähdettyä hitusen surumielinen ja epäonnistumisesta kärsivä parantaja tarjoutui opettamaan taitonsa myös toiselle tyttärelle, mutta vasta nyt – kaikessa hiljaisuudessa, kahden jäätyään – osoitti Kaiku todellisen värinsä. Se otti itse siskonsa roolin, dominoi emoaan avoimesti, loukkasi, sivalsi sanoillaan syviä haavoja suoraan sieluun. Se syyllisti emoa siitä, miten tämä olikaan antautunut noin vain sulattoman häpeätahran raiskattavaksi ja Unelman alistamaksi, miten väärin olikaan ollut päästää nämä kaksi äpärää maailmaan monien laumalaisten halveksittavaksi. Lempeäluonteinen Kuunpimennys vastusti tytärtään aluksi, mutta murtui pikkuhiljaa tämän juoniin; Kaiku oli suunnitellut kaiken valmiiksi, virheiden mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ollut. Ja siksi Kuunpimennyksen mieli alkoi haurastua henkisen väkivallan seurauksena, se jätti virkansa parantajana, heikkeni niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kaiku puolestaan nautti, vahvistui, kohotti omiin valheisiin pohjautuvan itseluottamuksen luonnottomiin rajoihin.

Aina, kun siskokset kohtasivat, tuli seurauksena takuuvarma sanan säilien taisto. Unelma eli edelleen ylpeydessä ja halveksui sisartaan, Kaiku taas kutoi edelleen verkkoaan. Se teennäisesti alistui, antoi siskon luulla olevansa vahvempi. Kireys jatkui pitkään, aina kotikololla naaras vihoitteli emolleen, syyllisti tätä kaikesta päivän mittaan sattuneesta. Tilanne kuitenkin laukesi viimein, kun Kaiku kohtasi komean uroksen, Halon, jonka kanssa aloitti ensimmäiset kokeilevat romanssinsa. Paljon sisartaan muistuttava Unelma ei puolestaan sallinut tätä, vaan veti Halon itselleen, hämmentäen yhdennäköisyydellään. Sisarukset päätyivätkin pian nokakkain Halon seuratessa hämmentyneenä sivusta. Se oli ensimmäinen kerta, kun naaraat ottivat niin avoimesti ja rajusti yhteen, ihan fyysisesti.
Kaiku, jolla oli täysin viimeistelty juoni jo valmiina, ei voinut pistää suunnitelmiaan täytäntöön ylimääräisten silmäparien katsellessa, joten nykäisi täysin ennalta-arvaamatta siskonsa sulan hampaisiinsa ja pinkaisi syvemmälle metsään. Kuten odotettua, kimmastunut Unelma lähti perään lukuisia uhkauksia latoen. Ja silloin, kun kukaan ei enää takuulla voinut nähdä tai kuulla, Kaiku pysähtyi, otti vastaan siskonsa koko voimallaan.

Koska Unelma oli ihan pienestä pennusta asti ollut lellikki, ei se ikinä ollut kiinnittänyt huomiota fyysisen voiman kehittämiseen. Kaiku, joka samanikäisestä asti oli ollut altavastaava, puolestaan oli vahvistanut kehoaan kaiken aikaa juuri tätä päivää varten. Kumpikaan ei suurella voimalla kerskaillut, mutta pian kävi ilmi, että Kaiku oli kuin olikin vahvempi. Se mursi kaksi jalkaa, repi korvan ja lopulta kielenkin; Unelman taas onnistui riuhtaista puolet Kaiun hännästä. Siitä huolimatta aina heikompana ja säälittävämpänä pidetty naaras kohosi voittajana aiheuttaen ylpeydessä ja vallassa kylpeneelle sisarelle suuren nöyryytyksen ja häpeän. Kaiku totesi töksähtävästi aikovansa tappaa siskonsa, muttei vielä. Ehei, se leikkisi ensin, ottaisi kaiken irti tämän avuttomasta tilasta. Kun Unelma ei kyennyt kunnolla edes istumaan, piti Kaiku sitä väkisin hengissä monta viikkoa: pakotti ruokaa alas kurkusta, murskasi koko olemuksen niin sisältä kuin ulkoakin.
Unelma, tuo säälittäväksi ja epämääräiseksi rievuksi muuttunut naaras ei osannut vastustaa tuota aina heikkona pitämäänsä siskoa, alistui, oli täysin toisen vallan alaisena. Ja kun se saattoi viimeinkin seistä ja kävellä jotenkuten parantuneilla käpälillä, pakotti Kaiku sen takaisin lauman keskuuteen – mutta ei Unelmana, ehei. Nyt Kaiku nimittäin hyödynsi yhdennäköisyyttä, vei siskonsa koko identiteetin jättäen tuolle karvamytylle oman nimensä ja surkeutensa. Niin, tähän oli sen koko elämän ajan kestänyt surkean ja heikon suden rooli tähdännyt.
Kaiku – tai oikeammin nyt Unelma – kertoi kamalasta välikohtauksesta karhun kanssa: miten tuo peto olikaan lähes raastanut sen siskon hengiltä ja miten se oli pelastaessaan menettänyt puolet hännästään. Aiemmin niin kukoistava Unelma oli nyt puettu Kaiun säälittävyyteen – kykenemätön puhumaan siskon revittyä kielen irti, vain hatarasti ja ontuvasti seisova, itseluottamus pelkkinä murusina. Kaiuksi uudelleennimetty naaras ei kestänyt sitä häpeää, jota sen sisko sai aikaan. Unelmaksi itsensä nimeämä pilkkasi, halvensi, alisti yhä enemmän. Käytöstä ei nähty outona lauman keskuudessa, niinhän Unelma oli ennenkin toiminut. Kukaan ei tuntunut suovan ajatustakaan sille, että siskosten kokonaiset identiteetit olivat nyt vaihtuneet.

Kun alkuperäinen Unelma suoritti lopulta itsemurhan, saattoi nykyinen vihdoin karkottaa yhden taakan harteiltaan. Puolihäntäisestä oli tullut katala, viekas, vaarallisen älykäs ja omistushaluinen susi, eikä siskon kuolema merkinnyt sille mitään, ei yhtikäs mitään. Sen jälkeen naaras teki suoran kyläilyn emonsa luona, aikoi kertoa tälle kaiken, mitä viimeisen vuoden aikana oli tapahtunut. Mutta Kuunpimennyksen pesäkololla odotti Unelmalle epämieluisa yllätys: viisi pientä karvanyyttiä vikisi kolon perukoilla. Unelma oli työntymäisillään syvemmälle pesään, kun Kuunpimennys tuli paikalle itsekin. Se oli laihtunut ja riutunut paljon, aiemmasta kauneudesta ei ollut olemuksessa jäljellä mitään – vain outo, inhottava tuntemus siitä, ettei itse haluaisi koskaan tuollaiseen tilaan. Emo ja vanhempi tytär kohtasivat hiljaa, entinen parantaja ei tiennyt, miksi olikaan juuri tämän naaraan nimennyt. Seisoiko sen edessä Unelma vai Kaiku? Tytär nosti jälleen yhden roolin ylleen, ilmaisi nauravaisesti olevansa Unelma. Seurasi juttutuokio emon ja tyttären välillä. Unelma sai kuulla emon solmineen virallisen liiton erään uroksen kanssa ja saaneen pentujakin. Naaras puolestaan kertoi ilman tunnontuskia Kaiun kuolleen. Mutta täysin tunteeton ei kohtaaminen Unelmalle ollut. Se tunsi kateutta uusia sisaruksiaan kohtaan: näillä oli isä, eikä emo asettanut yhtäkään etusijalle. Se oli väärin.
Unelma vietti muutaman päivän tarkkaillen emonsa uuden perheen arkea ja huomasi uroksen olevan se perheen pää. Oikeastaan naarasta inhotti ja oksetti nähdä, miten syvästi Kuunpimennys tuon edessä alistuikaan. Hetken se ajatteli puuttua tilanteeseen, vietellä ehkä joku vahva uros hoitamaan jutun puolestaan, mutta sitten tapahtui jotakin odottamatonta – jotakin, joka sai Unelman lopullisesti kohottamaan itsensä melkein Henkien tasolle. Pian sen jälkeen, kun naaras oli ensi kertaa ajatellut, että tuon uroksen olisi kuoltava, kävi outo onnettomuus. Metsässä syttyi metsäpalo, luonnottoman paikallinen sellainen, juuri Kuunpimennyksen uuden kumppanin läheisyydessä. Uros menehtyi vakaviin palovammoihin, mutta kukaan muu ei loukkaantunut. Unelma uskoi tämän olevan merkki siitä, että Henget suosivat sitä ja olivat toteuttaneet naaraan toiveen uroksen kuolemasta. Ja kermaturkki iloitsi.
Kuunpimennys puolestaan mureni kokonaan, tämä oli sille liikaa. Entinen parantaja kuoli useimpien tietojen mukaan sairauteen, mutta voi olla, että se itse oli sekoitellut itselleen myrkyllisen viimeisen aterian. Ja mitä parin pentuihin tulee, ne Unelma tappoi itse kateudessaan ja itsekkyydessään.

Ja kun laumassa ei ollut itsetietoiselle Unelmalle enää mitään, päätti se lähteä. Naaras ei halunnut nousta tämän lauman johtoon, sillä ei ollut enää mitään ”uutta” hallittavaa. Sen sijaan kermaturkkinen eli jonkin aikaa laumattomana, kunnes kohtasi kuin kohtalon määräämänä toisen susiuroksen: Haukanhaavan. Uros ei aluksi herättänyt minkäänlaista kiinnostusta Unelmassa, mutta osoittautui pian älykkääksi ja helposti hyödynnettäväksi. Siispä naaras otti tämän haltuunsa, ikään kuin alaisekseen, väittäen ulkoisesti Haukanhaavalle niiden olevan samanarvoisia suhteessaan. Ja niin syntyi lauma, Sarastus, kahden vallanhimoisen suden toimesta.

Muuta:
- Unelmalla on kirkas, puhtaan feminiinen ja kujertava ääni.
- Puhuessaan naaras yleensä elehtii erittäin voimakkaan viettelevästi.
- Seksuaalisesti hetero ja varsin aktiivinen sellainen, mutta pyrkii julkisesti olemaan uskollinen Haukanhaavalle – salassa tosin voi tapahtua kaikenlaista.
- Unelma on erittäin tarkka siitä, mitä syö, eikä esimerkiksi haaska menisi sen kurkusta ikinä alas.
- Erittäin inspiroiva hahmo.