Haukunhaava Alfauros

Kuvatus väliaikainen






Perustiedot:
Nimi: Haukunhaava
Sukupuoli: Uros
Ikä: 4 vuotta
Laji/Rotu: Susi/ tundrasusi


Ulkonäkö:
Urosmaiseen tyyliin hukalla on erityisen tuuhea niskaturkki ja muutenkin tuo on varsin harteikas. Ruumiiseen nähden pitkähköt, voimakkaat jalat ja etupainoa tasapainottava pitkä häntä kielivät nopeasta vauhdista siinä missä leveä otsa ja vinot, vihertävät silmät tuovat esille suden luontaista viisautta. Korvat ovat kolmionmuotoiset ja osoittavat lähes poikkeuksetta suoraan eteen. Kasvonpiirteiltään Haukunhaava muistuttaa kovasti huskya lyhyen kuononsa ja turkin alle peittyneiden poskipäittensä johdosta.

Turkki tuollaon tiheää, väritykseltään valkeaa hailakanruskein merkein. Lisänä vielä pikimusta piirto keskellä otsaa ja mustat silmänaluset. Pisimmillään karvoitus on n. 15cm:trin luokkaa kaulassa, niskassa ja vatsassa.

Strategiset mitat: Painoa hitusen alle 50 kiloa, korkeutta noin 80cm ja pituutta kuonosta hännänpäähän melkein kaksi metriä.


Luonne: Urosta ei varsinaisesti voi kuvailla laumanjohtajamaiseksi, karismaattiseksi tai lämpimäksi persoonaksi. Normaalit kanssakäymiset laumalaisten kanssa, lähemmistä kontakteista nyt puhumattakaan ovat hyvin vähäisiä; oikeastaan olemattomia. Harva voi sanoa tuntevansa vaaleaverikköä oikeasti, mutta sen sijaan hukka osaa itse luetella vaikka millä mitalla muiden luonteenpirteitä. Voidaankin sanoa Haukunhaavan olevan tarkkailija, joka ottaa enemmän kuin mielellään asioista selvää. Lähes mikään ei ole liian mitätöntä tai niin epäkiintoisaa, etteikö vaaleaturkki voisi kuluttaa hetkeä ajastaan ja painaa muistiin muiden sanomisia. Hiljaa keräämiensä tiedonmurusten turvin uros pitää itseään suhteellisen viisaana ja tietäväisenä, mikä onkin ihan totta. Käytänössä vaaleaverikkö ei ole koskaan unohtanut yhtäkään kuulemaansa lausahdusta, haistamaansa tuoksua tai mitään muutakaan asiaa. Hukka on oikea ehtymätön tieto-kaivo, josta tietyt lajitoverit voivat halutessaan pumpata jos jonkinmoisia asioita.
Edellä mainittu etuoikeus suodaan tietty harvoille, sillä Haukunhaavalla on, niin kuin aijemmasta kävikin jo vähän ilmi, jonkinasteisia ongelmia sosiaallisissa suhteissaan: Toisten päästäminen lähelle tai ajatustensa jakaminen ovat usein pienoinen ongelmia; uros ei kykene, tai paremminkin halua olla kanssakäymisissä lajitovereidensa kanssa. Susi pyrkii kuitenkin aina antamaan itsestään tyynen, asiallisen kuvan, vaikka sitten istuskelemalla rauhaisasti jossain lähietäisyydellä ja seuraamalla muita sivusta. Puhumaan tuo alentuu vain pakon edessä ja silloinkin hukka on varsin vaivaantunut tai vähintäänkin hajamielisen oloinen; melkeimpä kuin vahemmastaan eksynyt ujohko lapsi,- vaaleaturkkinen tuntee olonsa epämukavaksi ollessaan lajitovereidensa ympäröimänä. Siksi korkea asema on vain hyväksi herran mielenterveydelle, alfauroksen kun ei,- ainakaan tuon omasta mielestä, tarvitse juuri selitellä tekemisiään alempiarvoisille ja halutessaan vetäytyminen vallan tarjoamalle "jalustalle" tarjoaa mukavan pakotien pois muiden silmistä ja kosketuksista.
Haukunhaava tarvitsee ehdottomasti jonkun etu-alalla vaikuttavan ja ainakin päällisin puolin asioita hoitavan, vahvan suden, jolle uros voisi sitten tarvittaessa antaa tukensa ja tietonsa ilman sen kummempaa julkisuutta tai tunnustusta, yksin kun uros ei puhumattomuuttaan ja viitseliäisyyttään saisi mitään asiaa hoidetuksi. Saamastaan kohtelusta tuo ei ole kovin tarkka, tai sitten susi ei vain ota mitään kovin henkilökohtaisesti . Päähän saa potkia ja herjauksiaan heitellä: Haukunhaava ei ole moisesta moksiskaan, eikä sille tulisi mieleenkään alentua vastaamaan takaisin samalla mitalla, korkeintaan tämä pyytää varsin asialliseen sävyyn toista rauhoittumaan tai lopettamaan. Suuremmissa asioissa herra voi olla halukas kostotoimenpiteisiin, esimerkiksi verityöt on tuon mielestä kostettava verellä ja mahdollisesti petoksen sattuessa hukka kyllä vaatii hanakasti kaikkien osallisten päätä vadille.
Suuria tunteita ja kiintymystä Haukunhaava lienee kykenevä osoittamaan vain paria tarkoin valittua yksilöä kohtaan, jotka se on mieluusti tuntenut pidemmän aikaa. Valintaperusteet ovat vähän hämäriä, eivätkä välttämättä aukea ulkopuolisille, mutta ainakin susi itse on vakuuttunut omista päätöksistään, eivätkä muiden mielipiteet saa tuota kääntämään päätään. Näille valitsemilleen yksilöille uros on ehdottoman uskollinen, luotettava ja tarvittaessa valmis tekemään mitä tahansa siltä ikinä pyydettäisiinkään. Olisi teko sitten vaaleturkkisen omia vakaamuksia tai periaatteita vastaan, ei suden tarvitsisi kahta kertaa miettiä toteuttaako toisen toive vai ei; jos joku tärkeä pyytäää, on sen oltava jotain Haukunhaavaa ja sen omia mietteitä suurempaa.
Vaikka vaaleaturkkinen onkin niin sulkeutunut ja mitäänsanomattoman oloinen, uros kokee silti hyvin samankaltaisesti vihaa, iloa, surua ja turhautumista kuin muutkin lajitoverinsa. Se ehkä ajoittaa tuntemuksensa erilaisiin kohtiin kun kaikki muut, mutta periaatteessa tuon tunnemaailma on normaalin rajoissa. Päällimmäisenä susi tuntenee suurta halua tehdä jotain. Niin ristiriitaiselta kun se kuulostaakin, mutta vaaleaverikkö ei oikein osaa asettua aloilleen ja turhautuu hyvin nopeasti, jos vaikka päivään ei tapahdu mitään sykähdyttävää. Ne päivät jolloin hukka vaan lepäilee ja ottaa rauhallisesti ovat äärimmäisen harvassa; jos ei muuta, tuo vaikka keskittää kaiken tarmonsa lähiympäristönsä tutkiskeluun ja kartoittamiseen.



Menneisyys:
Haukunhaavan vanhemmat, Kanto ja Seljanhenki kuuluivat molemmat Suvituuleen ja lauman keskelle syntyi tämäkin pentu sisaruksineen. Uroksen itsensä lisäksi pentueeseen kuului sisko ja kaksi veljeä, joista toinen kituutti koko lyhyen elämänsä, eli noin kolme kuukautta sairaaloisena, pahemmin liikkumatta tai puhumatta. Vanhempia pennun kuolema tietenkin järkytti, mutta vaaleaturkki ja sen sisko olivat liian pieniä ymmärtämään vielä tuon taivaallista kuolemasta; näille kerrottiinkin veljen lähteneen " Henkien matkaan" ja että vielä joskus nämä pääsisivät leikkimän keskenään. Isompana hukka tietenkin tajusi moisten puheiden olleen vain vanhempien tapa lievittää ikävää, jota vaaleaverikkö ei edes pahemmin tuntenut.
Vuotiaaksi asti päästyään Haukunhaavasta ruvettiin kaavailemaan isänsä tavoin metsästäjää. Päivät sulautuivat yhteen ainaisina "isä-poika-metsästyshetkinä", jolloin Kanto opasti jälkikasvuaan kaikin mahdollisin tavoin ja pyrki välittämään omat tietonsa mahdollisimman hyvin tuolle nuorelle lupaukselle.
Haukunhaavassa koulutus aiheutti kuitenkin väkevän vastareaktion ja uros alkoi inhoamaan kaikkea koko ammattiin liittyvää ja jossain määrin inho ulottui myös tuon vanhempiin. Susi ei pahemmin halunnut enää olla tekemisissä perheensä kanssa ja etsikin oman pesäpaikkansa erään ystävänsä luolan lähettyviltä. Lähikuukausina kaikki liikenevä aika kului toverinsa kanssa oleillen ja seikkailuja etsien. Milloin jahtailtiin peuroja ja milloin koetettiin onnea kalastuksen merkeissä; kaksikolta ei koskaan tuntunut loppuvan tekeminen kesken.
Kuten kaikkia sopivaan ikään ehtineitä, rupesi aikanaan myös Haukunhaavan toveria kiinnostamaan kauniimman sukupuolen seura, siinä missä uros itse olisi paljon mielummin viettänyt vielä huoletonta poikamies elämää. Vanha ystävä pariutui sinäänsä ihan mukavan nuoren neitosen kanssa, mutta Haukunhaavalla ei ollut aikomustakaan tehdä läempää tuttavuutta tämän kanssa, eikä sen puoleen halunnut enää roikkua ystävänsäkkään kanssa, kun tunsi itsensä jatkuvasti petetyksi ja kolmanneksi pyöräksi.
Hukka ryhtyi vaeltelemaan päämäärättömästi ympäri synnyinlaumansa aluetta, yöpyen milloin missäkin ja tutustuen uusiin susiin. Ajan myötä Suvituulen rajat menettivät merkityksensä, vaaleverikkö kun ei tuntenut enää kuuluvansa tuohon laumaan laisinkaan ja eräänä iltana jalat kuljettivat suden kauas tuilta seuduilta, pois vanhojen ystävien ja sukulaisten luota.
Haukunhaava ei ehtinyt kauaa vaellella yksin, kun tapasi nartun, joka esitteli itsensä Unelmaksi. Mutkien kautta nämä kaksi päätyivät jonkinasteiseen suhteeseen ja perustivat yhdessä uuden lauman.


Laumakaavake
Lauman nimi: Sarastus
Sulan väri: Sininen
Lauman alfapari: Haukunhaava ja Unelma
Lauman sijainti: Kartan lounaisosassa, rannikon tuntumassa