Synestesia

Nimi: Synestesia
Ikä: 3 vuotta
Sukupuoli: narttu

Laji || Rotu: susi || tiibetinsusi x rannikkovuortensusi
Lauma || Arvo: Ikirouta || tavis
Sulka: Valkoposkihanhi, sulka roikkuu niskassaa huolimattoman näköisesti

Suuntautuminen: lesbopohjainen bi-curious
Lauluääni: Sini Sabotage - Levikset Repee
Tunnusbiisi: TunnotOn - Helmi Beibi
Jalopiina x Synestesia t.A.T.u - All About Us

Ulkonäkö
rakennetta c. mie itte ja kuviot kuvapohja c. Kay Fedewa
72 cm || n. 38 kg
Synestesia on hyvin perinteikkään näköinen susinarttu kaikinpuolin. Tuo on rakenteeltaan sirohko, kuiva ja pitkähkö linjainen. Otsapenger on huomattava, mutta ei jyrkin mahdollinen, kallon ollessa jokseenkin kiilamainen. Suhteellisen pitkänmallinen, kirsuun hieman kapeneva kuono sekä siro leuka, jonka puruvoima ei ole äärimmäisen kova, mutta hampaat uppoavat helposti vahvaankin nahkaan. Korvat ovat pystyt, terävän kolmiomaiset ja asettuneet suhteellisen sivulle. Kaula on joutsenmaisen pitkä ja kaareva, rintakehän asettuessa kuitenkin vain hieman tavallista enemmän eteenpäin. Säkä erottuu suhtkoht hyvin. Hyväryhtinen, pitkäraajainen kuin -selkäinenkin narttu ei kuitenkaan ole turha luuviulu vaan omaa jonkin verran lihastakin kehossaan. Hyvin kulmautuneet kintereet ja voimakkaat jalat mahdollistavat Synestian pehmeän ja kestävän kulkemisen. Lanne ei laske vain paremminkin nousee hieman notkon selkärangan, eikä kupeetkaan juurikaan pääse pyöristymään solakkuuden vuoksi. Turkki on lähestulkoon kauttaaltaan puolipitkää ja jopa pitkäksi laskettavaa kaulassa ja takaosassa, kuten reisissä ja hännässä. Ainoastaan kasvoissa, korvissa ja jaloissa on karva lyhyempää ja pehmeämpää kuin muualla. Kynnet pysyvät lyhkäisinä, eivätkä ne lohkeile turhaan. Silmät ovat suurehkot, vaikkakin susimaisen kapeahkot, ilmeikkäät ja väriltään aavistuksen keltaista omaavat, vaaleahkon vihreät. Katse on yleisesti ottaen aavistuksen halveksuva ja silmistä paistaakin tietynlainen itsetietoisuus ja kriittisyys muita kohtaan. Kirsukaan ei ole tavallisen musta vaan maksanvärinen.

Nartun väriskaalaan kuuluu kaksi eri harmaanruskeaa sävyä sekä perinteikästä valkoista. Tummin väri lähtee silmien ympäriltä, jatkuen kohden kirsua, jättäen väliin hieman nuolimaisen kuvion valkealle pohjalle. Tummaväri jatkuu kirsuun saakka ja maalaa huulet edestä yltäältä ja pienesti alhaaltakin. Toiseksi otsalta lähtee toinen hieman kolmiomainen kuvio, kiertäen korvien läheisyyteen ja tehden viirun poskellekin. Korvat ovat tumminta väriä, mutta sisältä ovat valkeat. Tummin väri jatkuu otsakuvista niskaan ja päätty vasta hännän päässä. Kaulalla tummaväri laskeutuu muutamana piikkinä alemmaksi, se peittää etujalat melkein kokonaan, ainostaan etusten takaosat ja vasemman jalan yksi varvas on vaaleampaa sävyä. Lapa, selkä ja kyljille laskeutuvat kaiketi raitamaisiksikin kutsuttavat viivat, jotka jatkuvat lanteelle saakka. Takajaloissa on vielä vaaleampien kuvioiden keskialue tällä tummimmalla värillä. Vaaleampaa rusehtavan harmaata on rintakehällä, joka jatkuu vatsaan, takajalkojen alaosat sekä yläosat puoliksi. Hännän kuviointi menee niin että melko tyvessä ja hännänpään lähettyvillä on valkeat läiskät, jotka menevät hännän sivulta ja kiertää alakautta toiselle puolelle ja nämä kuviot ovat reunustettu vaaleammalla sävyllä. Loput kasvoista, kyljistä ja kuin takajalkojen yläosistakin ovat valkoista.

Luonne
Synestesia ei missään tapauksessa kuulu kumpaankaan kliseiseen ääripäähän. Hän ei ole lempeä, ystävällinen hukka, joka vihaa valehtelua, kuten ei myöskään äärimmäisen kylmä ja passiivinen äpisijä. Hän on tasapuolisesti kumpaakin, huumorintajuinen kaveri ja samaan aikaan suorastaan raivostuttava susivihaaja. Ensinnäkin on hyvä tietää, että nartun itsetunto on pilvissä ja toisinaan tuon voisi olettaa hukkuvan sateella, kun on nokka niin pystyssä, mutta se ei siltikään tarkoita sitä, etteikö hän löytäisi tovereita, jotka tuntisi yhtä, tai ainakin melkein yhtä hyviksi - vai sanottakoon että täydellisiksi - kuin hän itse. Muita voikin katsella sitten alaspäin hyvillä mielin, eikä Synestesia pode huonoa omatuntoa halveksittuaan ja loukannut muita täysin julkisesti. Susi kokee sen oikeudekseen ja onkin sitä mieltä, että jokaisen pitäisi saada suunsa auki ja kertoa mielipiteensä, eikä vain harmitella mielessään päätöksiä, joihin ei itse ole tyytyväinen. Näin ainakin Synestesia tekee itse ja onkin huutelemassa jokaiselle täysin avoimesti, jos joku asia vituttaa. Mielipiteitä ja aatoksia tuodaan toisinaan liikaakin julki ja niitä vaihdellaankin usein, etteivät kanssaeläjät luultavastikaan aina ehdi pysyä perässä, mitä narttu milloinkin kannattaa. Ei sinänsä vakavaa, koska yleisesti ottaen ei hän itsekään pysy, kunhan vain höpöttää lämpimikseen, koska hiljaisilla on aina tylsempää. Pragmaattiseksi ei mennä sanomaan edes vahingossa, koska se olisi selkeä valhe.

Yksi mahdollisesti vihattavammista piirteistä sekarotuisessa on se, kuinka hän valehtelee. Hän saattaa keksiä aivan järjettömiä tarinoita henkilöistä, joita ei koskaan olekaan ollut tai vedellä hatusta ihan mitä tahansa muutakin paskaa. Valitettavasti tämän loputtoman huijausketjun tuloksena monet eivät jaksakaan enää uskoa kaikkea tuon huimista seikkailuista, vaikka ne useimmiten olisivatkin totta, ei nimittäin nartulla ole mitään tarvetta kusettaa jokaista vastaantulijaa vain huvikseen - vain niitä, jotka ovat rumia, ärsyttäviä tai muuten vain vihattavia, joiden hän ei tahdo tietävän itsestään ja oikeasta itsestään mitään. Mutta koska jutut kulkevat, on Synestesian paikka hieman kärsinyt, mutta eipä susi siitä juurikaan ongelmaa viitsi ottaa, eihän muiden käsitys hänestä ole hänen ongelmansa. Parempi vain kuin pysyvätkin poissa tieltä. Hukka onkin tehnyt omia päätelmiään ja olettaakin jokaisen vihaavan häntä yhtä paljon, kuin hänkin vihaa muita. Sopeutuminen muiden joukkoon ei aina ole helppoa, etenkin kun tietyt sosiaaliset paineet pelottavat. Isoihin ryhmiin kokoontuminen onkin karmea kokemus, mutta kaverin kanssa jutustelu rauhassa parasta. Vieraita voi tavata, kunhan eivät vain tule isoissa joukoissa vastaan, koska silloin iskee ongelmat niskaan. Yhteistyöstä ei kannata edes haaveilla, koska itsenäisesti ajatteleva narttu ei halua kuunnella muiden mielipiteitä, elleivät ne sitten ole kapinallisia kommentteja ja muuta yhtä mukavaa.

Jokaisella on käytöstavat, Synestesialla ne vain sattuvat olemaan surkeat. Hän ei vain koe tarpeelliseksi ylimääräistä kohteliaisuus sanojen viljelemistä tai muuten kaunista käytöstä. Sellainen on kuitenkin loppujen lopuksi turhaa ja pelkkää esitystä puolien osalta, jonka vuoksi onkin susi päättänyt olla rehellisesti oma itsensä, hän kiroilee ja rääkyy, riehuu ja tönii juuri niin paljon kuin häntä itse huvittaa, eikä välitä yhteiskunnan asettamista kirjoittamattomista (kuin kirjoitetuistakaan) normeista. Kaikkein ehkä halveksuttavin asia muiden mieleen Synestesiassa on hänen pohjattomat seksuaaliset halunsa, jonka vuoksi onkin narttu saanut melkoisen luntun maineen - mikä on hänestä vain hauskaa. Flirttailuun tai muuhun jahtaamiseen ei kuitenkaan ole hukka alistumassa, eikä tuo jokaisen vastaantulijan kanssa makaisikaan. Ei siinä, sukupuolella tai laumalla ei ole mitään merkitystä, mutta naama- ja kropparaja ovatkin sitten korkeat. Synestesia on koko ikänsä ollut omalla vajaaälyisellä tavallaan kapinallinen, jolle auktoriteetit ovat vain niitä, joiden homma on pitää huolta hänen turvallisuudestaan ja muusta elintärkeästä, mutta siihen se jääkin, kunnioitusta ei heru niin pienistä, koska hän pystyisi mokomat asiat hoitamaan itsekin jos pakko olisi. Muita kunnioitetaan jos he sen ansaitsevat, hyvin yksinkertaista.

Synestesia ei ole mitenkään erityisen älykäs. Hän ei tiedä paljoa asioita, eikä hän ole kiinnostunut mitä maailmalla tapahtuu. Hän ei myöskään ole suuri ja vahva, eikä varsinaisesti kauniskaan epämääräisen rakenteensa vuoksi, mutta siltikin narttu tuntee itsensä elämässä omalla tavallaan menestyneeksi, koska omaa suuren suun ja melkoisen laajan sanavaraston tarpeen vaatiessa. Tietenkin jos saa oikein kunnon moraalisaarnan niskaansa saattaa pieni jäätyminen jäädä päälle, mutta kelläpä ei. Susi kuitenkin yleensä löytää paljonkin sanottavaa muille ja monesti saattaakin löytää ne kipeimmän kohdat joihin iskeä säälimättä. Koska fyysinen taisteleminen ei sovellu hänelle, on Synestesia löytänyt itselleen turvaa psykologisesta sodankäynnistä ja vikkelistä, pitkistä jaloista. Henkisesti täysin tasapainoton hukkatyttö ei kaipaa hyväksyntää ympäriltään. Niin kauan kuin hän pitää itsestään ja ystävistään niin paljon kuin nyt, ei hänellä voi olla mitään hätää. Vaikka ikää onkin jo Synestesialla sen verran, että hän on oikeasti aikuinen, ei ole henkinen kehitys ihan mukana - jonka jokainen voi melkeimpä todistaa. Häntä ei kiinnosta käyttäytyä siivosti missään tilanteessa ja lintsaakin jokaisesta niinsanotusta pakollisesta tilaisuudesta, vaikka kuinka liittyisi henkiin tai muihin tärkeisiin asioihin. Suden ajatusmaailma ei vain riitä käsittämään mitään henkiä, jotka hänen elämäänsä vaikuttavat. Siksi ei henkiä ei arvosteta ja ne unohdetaankin. Sulkakin roikkuu niskassa vain siksi, että se on laumatunnus ja koska sen repiminen irti ei ole itsenäisesti helppoa.

Koska narttu on seksuaalisesti monipuolinen, ei varmasti yllätä ettei tuo sitä myöskään peittele. Jos ohi kulkee nätti tyttö, niin pitäähän sen takapuoltakin vähän kehua, ehkä ainoa asia jossa Synestesia ainakin luulee olevansa kohtelias, ajattelematta sitä että joku voisi kiusaantua siitä, kun lähestulkoon lesbo huutelee irstauksia takaa. Eniten vituttaa tyypit, jotka ovat homofobisia tai häpeilee omaa seksuaalista poikkeamaansa. Nartun mielestä jokaisen kannattaisi päätyä jo nykyaikaan ja hyväksyä, että samasta sukupuolesta tykkääminen on normaalia. Pentuja ei Synestesia omalle vastuulleen tahdo, jonka vuoksi tuo pitääkin omaa suurempaa mieltymystään narttuihin vain plussana. Pennut toki menettelee, kunhan ne pitävät turvavälin ja ovat hiljaa. Synestesian asennoituminen on yleisesti ottaen ja suurimman osan ajasta feminististä, jonka vuoksi urokset eivät aina kuulu niihin tyyppeihin, joita hän jaksaisi sietää. Tietenkin jos jätkä sattuu olemaan mukava, niin tokihan sen kanssa voidaan jutustella ja jopa ystävystyä, mutta ennakkoluuloisena kusipäänä uroksista ei tykätä ennenkuin niihin tutustutaan. Seurastaan ei varsinaisesti Synestesia ole nirso, sillä vaikka tuo vihaisikin jollain tavalla sitä sen hetkistä juttukaveria, niin ei se tarkoita että heti pitäisi lähteä muualle, ainahan sitä pitää ensin aukoa päätään ja haastaa riitaa. Muutoin sitten narttu onkin hyvin valikoiva. Jos liha näyttää ällöttävältä tai on lintua, sitä ei syödä. Koska susi ei voi sietää lintuja, ne ovat kammottavia ja kyttäävät aina.

Elämään täytyy aina hakea jännitystä tai ainakin mielenkiintoa jollain tavalla ja koska aina pelkkä naaman aukominen ei siihen riitä, on kera toverin narttu keksinyt alkaa syömään luonnonantimia, eli psilosybiinisieniä, jotka aiheuttavan psyykkeen häiriöitä ja näin tulee heti elämästä mielenkiintoisempaa. Tätäkään mahdollisesti moraalisesti väärää tapaa ei peitellä, vaan jopa saatetaan mennä huutelemaan, että nyt löytyi oivallinen sienestyspaikka, kuka lähtee mukaan. Susiyhteiskunnan mittapuussa siis täydellinen renttu ja kaiketi jonkin asteinen pulsukin. Synestesiaa ei varsinaisesti kiinnosta muiden mieltymykset, saavat olla rauhassa sorofiilikoita tai vaikka kasvissyöjiä, kunhan vain et ole muuten ärsyttävä. Liika turhan puhuminen kuin machoilukin vituttaa, ja sellaisissa tilanteissa nartun mielestä onkin aivan sopivaa viskaista toista kävyllä naamaan. Liian siveelliset ja normaalien huumori eivät kiinnosta. Synestesia sanoo useammin homo kuin kiitos ja vitsit menevät sairaalloisuuden puolelle, jonka vuoksi kukaan tervepäinen äiti ei antaisi edes lapsiensa hengata nartun kanssa. Sivistynyt hymähdys ei kuulu asiaan, vaan paremminkin räkäinen ja kova ääninen nauru, jos jokin on kivaa. Omia tunteitahan ei tukahduteta ja piste.

Menneisyys
Synestesia syntyi pentueensa ainoana Ikiroutaan, vanhemmilleen, joilla oli jo aikaisemmin yksi urospentu, Univelka. Nimenantorituaalissa sai pikkuhukka niskaansa valkoposkihanhen sulan roikkumaan. Nartun vanhemmat olivat Ikiroudassa erään hieman syrjäytyneemmän piirin jäseniä, jotka yksi päivä kuitenkin kyllästyivät laumaan ja päättivät muutamien muiden kanssa lähteä muualle. Synestesian perhe ja parhaanystävän, Jalopiinan, perheen kanssa muutettiinkin maan eteläosaan. Tässä vaiheessa narttu oli noin puolivuotias, jo silloin pahasuinen kapinallinen. Muutto ei juurikaan vaikuttanut, ainakaan tiedettävästi neidin elämään. Hän ei juurikaan tuntenut muita laumalaisia, kuin juuri ne jotka lähtivät samaan aikaan pois, joten ei osannut jäädä kaipaamaankaan mitään Ikiroudasta. Oikeastaan jo silloin pienoista jännistystä kaipaavana pentuna Synestesiasta oli vain hauskaa, kun lähdettiin vaeltamaan, etenkin kun Jalopiina oli mukana. Syytä lähtöön ei narttu saanut tietää, eikä se häntä kiinnostanutkaan, vanhempana kuitenkin tälle kerrottiin ettei vanhemmat pitäneet laumaelämästä millään tasolla, mutta se ei haitannut, paljon hauskempaa oli lähteä sukulaisten luokse etelään.

Vuoden ikäisenä oli tullut uusi koti tutuksi. Narkkarimummuna tunnettu, Synestesian isoisoäiti tarjosi kaikille noin vuoden ikäisille pennuille ensimmäistä kertaa huumesieniä. Niiden tuomat aistinharhat olivat kuin aikuistumisriittinä, tärkeänä matkana 'itsensä löytämiseen'. Tapa oli kulkenut suvussa jo niin pitkään, ettei kukaan edes ollut varma kenen keksintö se oli, mutta ihme hippisuvun jäsenet eivät siitä välittäneet. Etenkään Synestesia ei siitä ottanut ongelmaa vaan oli paremminkin haltioitunut sienien tuomista harhoista, joka tuli ajan saatossa muuttumaan jopa riippuvaisuudeksi, täydelliseksi pakkomielteeksi paeta kurjaa todellisuutta. Oikeastaan vain Synestesia ja Jalopiina olivat innostuneet sienistä paremmin, eikä Univelkaakaan kiinnostanut. Siksi narttu viettikin suurimman osan ajastaan parhaan kaverinsa ja Narkkarimummun seurassa. Välit isoveljeen ehkä hieman viilenivät, vaikka sisarukset aina tulivatkin hyvin toimeen. Kun sienikokeilut alkoivat muuttumaan lähes jokapäiväisiksi, alkoivat Synestesian loputtomat seksuaaliset, patoutuneet halut purkautumaan Jalopiinaan. Julkiseksi seksisuhteeksi paisunut kaveruus ei kuitenkaan kokenut loppuaan edes siinä vaiheessa, kun vanhemmat kertoivat vajukeille ikävän totuuden, he olivat pikkuserkkuja, jonka vuoksi ei ollut kovinkaan sopivaa touhua - luonnollisestikaan se ei kuitenkaan kaksikkoa saanut lopettamaan, eikä se varsinaisesti ollut muillekaan ongelma.

Kun kerran, noin kaksivuotiaina Synestesia ja Jalopiina sienipäissään päättivät lähteä seikkailemaan, ei mennyt homma kuin elokuvissa. Kaksikko päätyi kauas ja tuntemattomille seuduille. Kun he seuraavan kerran alkoivat jälleen tajuamaan, he huomasivatkin olevansa eksyksissä. Koska suuntavaisto oli mennyt lopullisesti, ei tosiaan tiedetty mihin suuntaan kannatti lähteä - no sinne mihin nokka osoitti. Suunta ei kuitenkaan johdattanut idiootteja enää takaisin omiensa pariin, vaan he joutuivat kuljeksimaan päämäärättömästi ympäriinsä. Lopulta he päätyivät paikkaan, joka näytti etäisesti tutulta. He tapasivat muutamia susia, joilla oli myös valkean sävyiset sulat ja kyllähän sitä jo alettiin ymmärtämään, että he olivatkin täältä kotoisin. Ja laiskoja kun olivat, ei Synestesia kuin Jalopiinaakaan kiinnostanut lähteä enää takaisin harhailemaan, jonka vuoksi he etsivät Ikiroudan alfan ja kyselivät olisiko mahdollista palata kotikonnuille. Sinne he jäivätkin.

Muuta
x Pelipaikkana toimii Susimorsian RPG ja pelaajana Sleepless ja foorumipeleissä vissiin 2008 vuodesta lähtien varmaan kymmenessä eripaikassa ja sitä ennen chat pelissä.
x Luonteen ja menneisyyden aikana luomisen tuskan takia poltin askillisen tupakkaa, mikä ei kuulu tapoihin ja silti ne jäi säälittäviksi, eläkää asian kanssa.