Pihkasiipi, metsästäjien johtaja

(Lähempänä todellista väritystä ja pään muotoa.)

Perustiedot
Nimi: Pihkasiipi, kutsutaan usein pelkistettynä nimellä Pihka
Ikä: 5 vuotta
Skp: Narttu
Laji: Susi
Rotu: Harmaasusi
Lauma: Suvituuli
Asema: Metsästyksen johtaja
Sulka: Noin 10cm pitkä kultakanan siipisulka, kultaisenoranssi

Ulkonäkö


(Rakenne- ja värikuvausta.)

Säkäkorkeus 83cm
Paino 58kg

Ulkoinen ensivaikutelma
Terve, hyvärunkoinen narttususi, jolla on jäntevä ja joustava tapa askeltaa. Valkeanharmaa turkin pohjaväri, jossa sinertävä sävy, selän peitinkarva astetta tummempaa siniharmaata. Pehmeän ruskeat silmät, joissa avoimen arvioiva, tiukka mutta rehellinen katse.

Lähempi tarkastelu
Pihkasiiven turkki on puolipitkä ja tuuhea. Karvojen keskipituus on viiden sentin luokkaa, ja karvoitus on kahdessa kerroksessa kuin kunnon kylmän ilmaston sudella kuuluukin. Vaaleanharmaa yleissävy vaalenee jalkoja kohti aivan valkoiseksi asti luoden Pihkasiivelle valkoiset sukat jokaiseen neljään jalkaan. Keho on pitkänmatkan sudenjuoksua tukeva, jäntevälihaksinen ja notkea sudenvartalo pitkine raajoineen. Suurehkot ja taipuisat korvat, sopusuhtainen kirsunmitta ja jyrkähkö otsapenger luovat yhdessä sopusointuisen vaikutelman nartun kasvoista, joiden vangitsevin osuus on silmät. Ne ovat väriltään pehmeänruskeat, ja aivan pupillin vierellä intensiivisemmän sävyiset, ja niiden katseva on avoin, arvioiva mutta vilpitön, ja usein niissä on ripaus ilkikurisuutta ja iloinen pilke. Kokemuksen ja itsevarmuuden erottaa jo pelkästä nartun askelluksesta, ja tuo onkin elämänsä parhaimmassa iässä ja myös parhaimmissa voimissa, terve, voimakas ja asemansa tietävä susi. Täydellisen sopusuhtainen keho, vaikka väritys onkin kovin "pliisu" nartun omien sanojen mukaan.

Luonne

Arvonsa tietävä, itsensä hyvin kantava narttu. Sen olemuksesta uhkuu kokemus ja arvovalta, mutta myös uteliaisuus, leikkisyys ja rehellisyys. Juuri nuo ominaisuudet tekevät siitä hyvän, luotettavan ja viisaan opettajan nuorimmille metsästäjille - ja miksei muillekin. Pihka on perusluonteeltaan elämäniloinen ja pirteä, ja sen huumorintaju on erikoisen hyvä: eritoten kyky luoda tilannekomiikkaa. Pihkalla on vankka usko parempaan tulevaan, ja sen mielestä jokainen tilanne on mahdollisuus vaikuttaa. Kyseessä on mieleltään terve ja vahva narttu, jolla on suuri sydän ja halu auttaa.

Pihkasiipi osaa käyttää arvovaltaansa, mikäli kokee tilanteen sitä vaativan, mutta mieluiten hoitaa asiat rennolla hymyllä ja rehdillä keskustelulla. Nartun suusta kuulee hyvin harvoin suoria, tiukkoja käskyjä, sillä yleensä ehdotusta tai kysymystä tehostava tiukka katse syvänruskeista silmistä riittää saamaan aikaan toimintaa. Riitatilanteet tuo hoitaa asiallisesti ja asiassa pysyen, muistuttaen kuumaverisimpiä aina siitä että tässä riitelevät asiat, eivät sudet. Riidan tai minkä tahansa muun ristiriidan selvittyä Pihka on usein ensimmäisenä keventämässä tunnelmaa heittämällä huulta rennon hymynsä kera.

Pihkasiiven syvimmissä tunnoissa on aina syvä luottamus ja tietynlainen hellyydentunne Honkaa kohtaan (ks. menneisyys). Kunnioituksen eleenä Pihka jäi Hongan noustessa kenraaliksi itse metsästyksen johtajaksi, vaikka kutsu kenraaliksi tuli hänellekin hieman myöhemmin. Pihka uskoo Hongan tietävän tämän, eikä vaivaudu keskustelemaan asiasta: mitä keskusteltavaa siinä olisi? Pihkasiipi osaa olla erittäin itsepäinen niin halutessaan, eikä pidä turhaa kiittelyä tarpeellisena. Jos joku tahtoo kiittää, yksinkertainen kiitos tai koipipala peurasta riittää varsin hyvin, mutta kiitoksia tai kohteliaisuuksia tämä neiti ei kalastele. Se on nartun mielestä täydellistä ajanhukkaa, kuten myös jatkuva ulkonäön paapominen. Mikäli tulee narttuseurueessa keskustelua aiheesta, Pihkasiipi on monesti ensimmäinen joka poistuu paikalta nyrpistynyt ilme kasvoillaan ja ainoana kommenttinaan "No minun turkkini on kyllä vähän pliisu, muuten olen tyytyväinen ja se siitä".

Pihkasiipi on rehellinen, avoin, itseensä luottava, lempeä, tiukka ja itsepäinen susi, jolla on sydämessään tilaa jokaiselle apua tarvitsevalle, mutta myös voimaa ja tahtoa nousta vastaan mikäli tuntee itseään tai jotakuta muuta kohdeltavan kaltoin. Pihkalla on aina sydämessään paikka Hongalle, joka on neidin lapsuudenystävänä kovia kestänyt ja ystävänsä ansainnut.

Menneisyys

Pihkasiipi syntyi kolmen suden pentueeseen normaaleille vanhemmille. Mitä nyt isä oli aina hukassa ja kävi kotona vain harvoin, mutta se ei tehnyt pennuista sen tasapainottomampia. Heidän emonsa oli hellä ja rakastava, kuin emot nyt yleensä, ja kasvatti heitä lempeällä kurilla nuoruuteen asti. Pihkasiivellä oli pennusta asti aina vahva moraali ja utelias luonne, ja nartun rehellisyys kantoi hedelmää: mikäli hän oli tehnyt pahojaan, sai emo kuulla siitä varsin pian ja saikin rehellisen vastauksen tyttäreltään oikeanlaisen rangaistuksen kera. Monesti rangaistukset olivat hyvin lieviä, lievempiä kuin muilla kahdella pennulla joille valehtelu oli kehittynyt tavaksi päästä pois pälkähästä - mistä taas pentueen emo Tähkä ei pitänyt yhtään.

Pikkupennusta asti, heti kun vain sai luvan liikuskella lauman ydinalueella itsekseen, Pihkasiipi ystävystyi lempeän Hongan kanssa. Tuon pentueessa arvostettiin Koivua ja Pajua enemmän kuin rauhallista Honkaa, mutta Pihka näki tuossa ystävän ja vahvan sudenalun. Pihkasiipi vietti kaiken mahdollisen aikansa Hongan ja tämän muutaman sisaruksen kanssa, kasvaen näiden rinnalla mutta turvassa siltä vahingolta ja turmiolta, joka Hongan perhettä kohtasi tuon isän ja Koivun alkaessa seota. Tuona synkkänä aikana Pihkasiiven emo kielsi tätä menemästä katsomaan Honkaa, mutta eipä jääräpäinen tytär totellut vaan tapasi Honkaa edelleen, vaikka ehkä salassa, mutta siltikin. Joka ilta Tähkä kysyi tyttäreltään, oliko tämä ollut katsomassa Honkaa, ja sai rehellisen vastauksen. Ja tyttärensä sai kuulla saarnan siitä, miten vaarallista se oli ja että emon huoli tyttärestään oli kova.

Pihkasiipi liittyi metsästäjien joukkoon oppiakseen taitoja, joiden avulla se osaisi elää ja selviytyä. Pihka tiesi, että Honkaa kutkutti myös liittyä, mutta tuon vanhemmat - tai siis paremminkin isä - eivät olisi ikinä sitä sallineet. Pihka alkoi suunnitella jo kotipesältä pois muuttamista, ja surullisena tiesi, ettei Honka voisi kenties muuttaa ennen kuin oli jo liian vanha oppimaan. Silloin Pihkasiiven mieleen putkahti ajatus: ehkäpä hän opettaisi salaa Hongan metsästämään! Idea oli nartun mielestä mainio, ja pelko Hongan hengen ja hyvinvoinnin puolesta vain kasvoi päivä päivältä. Pihka kertoi ehdotuksensa nuorelle urokselle seuraavan kerran kun he tapasivat, ja Honka oli innoissaan. Pihkasiipi oli itsekin yhtä hymyä, ja lupasi opettaa Hongalle kaiken minkä tiesi ja kaiken minkä oppisi tänä aikana metsästäjiltä.

Muutama vuotta myöhemmin Pihkasiipi oli tervehtimässä jo vanhaa emoaan entisessä kodissaan. Honka asui edelleen vanhempiensa luona, ja Pihka päivitteli emonsa Tähkän kanssa huhuja, joita noista liikkui. Pihkasiipi kertoi kulmat kurtussa olevansa erittäin huolissaan. Tuon emo kysyi tyttäreltään että mistä, ja luonteelleen uskollisena narttu vastasi pokalla että "siitä, että miten kahdeksan aikuisen suden lauma mahtuu niin pieneen pesään". Tunnelmankevennys oli toiminut, ja kumpikin naureskeli Pihkasiiven nokkeluudelle. Yhtäkkiä alkoi kamala huuto: taistelun äänet kantautuivat lähistöltä. Äkkiä Pihka tiesi, että Honka oli siellä, ja nartun sydän tuntui pysähtyvän hetkeksi. Pihkan pahimmat pelot täyttivät tuon pään, ja Pihka nousi vannottaen emoaan jäämään pesäänsä. Huolestunut Tähkä laski päänsä tyttärensä olalle ja pyysi tätä jäämään: tajutessaan, että Pihkasiipi oli nyt aikuinen ja tekisi omat päätöksensä, hän kuitenkin hymyili surullisesti ja pyysi tätä olemaan varovainen.

Niin Pihkasiipi jätti emonsa ja juoksi ulos pesästä kohti taistelutannerta. Taistelun äänet olivat tauonneet: joko he olivat lopettaneet? Oliko joku kuollut? Vai jatkuisiko taistelu? Lukemattomat kysymykset vilistivät Pihkan päässä sen juostessa kuin tuuli kohti Viillon ja Hopeahallan pesää. Saapuessaan narttu äimistyi ja seisahtui aloilleen: Honka oli tilanteen johtaja, ja Viilto oli saanut kunnolla selkäänsä. Vikisevä Koivu oli myös alistunut, ja hiljaa makaava Kataja näkyi taustalla Hongan takana. Hongan oikea lapa vuosi verta, kuten myös kuono. Pihkasiipi vingahti pystymättä edelleenkään järkytykseltään liikkumaan, mutta alkoi rauhoittua tutkiessaan tilannetta uudelleen: Honka paranisi vallan hyvin, eivätkä haavat olleet kuolettavia. Viiltoa raahattiin pois kahden muun kenraalin toimesta, ja narttu uskalsi huoahtaa helpotuksesta vasta Koivunkin lähdettyä. Pihkasiipi huomasi, ettei ollut ainoa, joka oli saapunut katsomaan tätä julmaa näytöstä: suurin osa laumalaisista seisoskeli tapahtumapaikan ympärillä. Pihka vetäisi henkeä ja käveli Hongan luokse, katsoi tätä hetken silmiin ja hymyili pehmeästi, kääntyi sitten Hopeahallan puoleen ja kysyi, voisiko auttaa näitä.

Kun ilta alkoi kääntyä yöksi ja kaikki vammat oli jo hoidettu, Pihkasiipi käveli vielä Hongan luokse. Narttu hymyili pehmeästi ja katsoi urosta kunnolla: Hongasta oli kasvanut vahva, aito susi. "Jos aiot antaa isäsi sanojen päättää tulevaisuutesi, voit yhtä hyvin luovuttaa nyt heti" Pihka sanoi tietäen kuulostavansa julmalta, mutta tiesi rehellisyyden olevan paras keino kun piti saada Honka kuuntelemaan. Pihka huokaisi ja virnisti, sanoi tuon olevan silti hänen paras ystävänsä ja paineli matkoihinsa, jättäen uroksen omiin ajatuksiinsa: Honka tarvitsisi nyt aikaa. Pihkasiipi tassutteli takaisin emonsa pesälle aikeenaan nukkua siellä yönsä, mutta sisään astuessaan ei pesässä tuntunut liikettä. Pihka ajatteli ensin emonsa lähteneen johonkin kuitenkin, mutta kompastui pian tuon tuuheaturkkiseen, lämpimään kehoon. Pihka säikähti jo toisen kerran samana iltana pahasti, kompuroiden emonsa yli ja huutaen tämän nimeä. Tähkä avasi silmänsä ja hyssytti tytärtään.
"Älä huuda, se ei ole kaunista käytöstä."
"Mutta... mutta.."
"Hyshys, ei ole mitään hätää. Menikö kaikki hyvin? Saukonhäntä kävi tässä kertomassa että tappelu on ohi."
"Kyllä.. Honka ja muut ovat turvassa.. Viilto vietiin.. pois."
"Hyvä. On hyvä tietää että vihdoin Honka sisaruksineen ja Hopeahalla ovat turvassa."
"Emo, miksi sinä makaat tässä?"
"On tullut minun aikani nukkua vähän pitempään."
"Ei! Et sinä saa mihinkään nukkua!"
"Kultapieni, olen jo vanha: olen yli kymmenenvuotias. Olen onnellinen, kun vielä vanhoilla päivilläni sain teidät. Toivoin koko ikäni pentuja, mutta jostain syystä Henget soivat ne minulle vasta niin myöhään. Olen elänyt jo elämäni täydessä loistossaan: nyt on sinun vuorosi. Pihkasiipi, pidä huoli itsestäsi.. Ja Honka on hyvä susi, on aina ollut. Älä päästä hänestä irti. Minä tahtoisin nyt.. nukkua.. hyvää yötä, lapseni.."

....

Pihkasiipi oli murheissaan jonkin aikaa emonsa kuoleman jälkeen, mutta ymmärsi lopulta, että hänen emonsa halusi jo pois ja oli kärsinyt kivuistaan jo pitkään. Pihkasiipi pääsi yli emonsa kuolemasta, ja nartun pesässä on yksi hänen emonsa tärkeimmistä koriste-esineistä: pieni, musta, sileä kivi, joka tuntuu lämpimältä vaikka ulkona olisi pakkasta. Pihkasiipi on luottavainen tulevaisuuden suhteen, muttei enää pelkää kuolemaa kuten nuorempana, vaan uskoo sen tulevan silloin kun se on tarkoitettu.

Muuta

-Rakastaa perhosia ja voikukan höytyviä.
-Inhoaa suomaastoa ja upottavaa mutaa.
-Ääni on pehmeä ja melko matala, mutta selvän naisellinen.
-Pitää talvesta ja loppukesästä erityisen paljon.
-Sain kunnon inspiraation ja loin tämän hahmon yhdessä hujauksessa, en ole varmaan koskaan kirjoittanut noinkin pitkää menneisyyttä yms näin nopeaa tahtia