Kuunlaulu, parantajatar

Ulkonäkö
Kuunlaulu on pienikokoinen ja sorja susinaaras. Säkäkorkeutta sillä on 67 senttimetriä, eikä juurikaan lihasmassaa jota käyttää. Sen tassut ovat pienet ja niistä pilkistävät esiin terävät kynnet. Jalat ovat pitkät muuhun ruumiiseen nähden, sillä on siis kohtuullisen lyhyt selkäranka ja muutenkin kaitainen olemus. Häntä on pitkä ja puuhkamaisen tuuhea. Korvat ovat kohtuullisen suuret ja kolmionmalliset. Kirsu on lyhyt ja suippo ja suusta löytyy pitkä rivi pieniä, teräviä hampaita. Silmät ovat suuret ja väriltään puhtaan siniset.

Kuunlaulun harjas on värjätty yrteistä saadulla tummanvihreällä. Etutukka pysyy suorana, mutta loppuosa korvien takana valuvasta pitkästä ja paksusta harjasta menee suurille kiharoille jotka roikkuvat valtoimenaan molemmin puolin niskaa. Turkki on väriltään yönmusta, eikä siitä löydy muita sävyjä muualta kuin korvien sisäpinnoilta, jotka ovat väriltään tumman harmaat. Musta karva taittaakin enemmän ruskeaan ja harmaaseen kuin siniseen. Laadultaan turkki on silkkistä ja keskipitkää. Kuunlaulun lumivalkoinen sulka on kiinnitetty oikean korvan juureen, harjakseen, roikkumaan. Sulka on kiinni oikean korvan takana harjaksessa.


Luonne
Kuunlaulu on nuori ja hyvin vihreä susineito. Se on kyllä hirmuisen ystävällinen ja rehellinen, ja pitää ihan tavattomasti lähes jokaisesta tapaamastaan sudesta, mutta se ei vain yksinkertaisesti ole vielä kokenut tarpeeksi elämää, jotta se osaisi lukea muita susia ja tietäisi keneen ei kannata luottaa. Se osaa heittäytyä hyvinkin hyväuskoiseksi, eikä sitä suinkaan ole vaikeata jekuttaa. Se automaattisesti olettaa että lupaukset joita sille annetaan myös pidetään, ja että se voi antaa henkensä kenen tahansa vastaantulevan suden käpäliin. Se itse pyrkii täyttämään kaikki saamansa tehtävät huolella ja olemaan avuksi jokaiselle joka vain hoksaa pyytää.

Kuunlaulu on äärimmäisen sydämellinen ja ystävällinen. Se yrittää miellyttää jokaista tapaamaansa sutta, ja siitä suorastaan huokuu jonkinlainen rauha. Rauha on kaiketi lähtöisin siitä tosiasiasta, että se on aina ollut kovin hyväksytty ja rakastettu. Se on kohtelias, ja tietää hyvin etiketin jota sen kuuluu noudattaa. Ystävilleen se on erittäin lojaali, ja varmasti antaisi vaikka henkensä heidän puolestaan. Hyvässä seurassa nauru on herkässä ja ilakoiva hymy pysyy suupielillä alati. Se kisailee ja leikkii mielellään, erityisesti arvoitukset ovat sen mielestä hyvin houkuttavia ja se suorastaan nauttii niistä. Mitä kiperämpi arvoitus, sitä parempi.

Samat kasvot paljastavat kuitenkin myös surun helposti. Elämäniloisen neitokaisen ei tarvitse kuulla mitään erityisen loukkaavaa, kun kyyneleet pyrkivät silmiin. Vieraassa seurassa se kyllä yrittää huulta purren peittää sellaisen, mutta kauhean usein se ei onnistu. Itkuhan siitä pitkästä ilosta ennen pitkää syntyy - Kuunlaulu pääsee onneksi helposti yli sellaisesta, ja antaa anteeksi. Pitkävihainen se ei ole, koskaan, ja se on aina valmis antamaan uuden mahdollisuuden, oli rike sitä kohtaan kuinka suuri tai pieni tahansa. Läheistensä menettämistä se ei ole koskaan joutunut kokemaan, mutta mitä todennäköisemmin asiat olisivat sille hyvin rankkoja käsitellä, ja se hukuttaisi kaiken murheensa työhönsä.

Nuori neitokainen on yleisesti ottaen hyvin kaunopuheinen. Se tykkää kovasti laulaa, yllättäen paljon surumielisiä sävelmiä jotka herättävät voimakkaita tunteita. Julkisesti se ei kuitenkaan kehtaa lirkutella, vaan säästää sen ilon lähimmäisilleen ja itselleen. Onnekas on se, joka sattumalta kuulee Kuunlaulun tapailevan jotain sikermää, sillä se on hyvin kaunista ja puhdasta – varsinainen ilo kuunnella.


Menneisyys
Kauniin kesäpäivän aamuna parantaja Itätuuli ja metsästäjä Riekonjalka, kaksi toisilleen lupautunutta sutta saivat kokea pienen ihmeen, kun Itätuuli synnytti neljä sysimustaa pentua pesäänsä, kaksi kumpaakin sukupuolta. Perhe oli kaikin puolin onnellinen vaikka se ei elänytkään loiston keskellä, ja rakkaus ja onni loistivat sinä vuonna kilpaa auringon kanssa. Pennut kasvoivat turvassa, kaukana nälästä ja puutteesta. Pentueen neljäs, Kuunlaulu, sai siis varsin hyvän alun elämälleen. Se kasvoi hyvää vauhtia ja osoittautui varsin nokkelaksi pennuksi. Se kisasi ja leikki sisarustensa kanssa päivittäin, eivätkä sen mieltä varjostaneet huolet tai murheet laisinkaan.

Se vuosi ei ollut kuitenkaan ikuinen. Pennut kasvoivat nopeasti täyteen mittaansa ja tuli aika, jolloin kaipuu maailmalle oli liian suuri pidäteltäväksi. Muut kolme pentua lähtivät ja liittyivät metsästysryhmään isänsä Riekonjalan seuraajina. Kuunlaulusta ei tähän kuitenkaan ollut - nuori naaras jäi emonsa helmoihin, osoitti suurta kiinnostusta parantajan työtä kohtaan ja päätyikin äitinsä opastettavaksi varsin nopeasti. Siinä missä muut pennut kilpailivat Riekonjalan huomiosta, sai Kuunlaulu lähestulkoon yksin kauniin äitinsä huomion. Se tunsi itsensä jossain määrin erityiseksi, sillä vaikka sille ei ollutkaan siunaantunut varsinaista fyysistä voimaa tai kykyä metsästää, sai se tilalle muita keinoja auttaa laumansa jäseniä. Kun vanha parantaja, Humina, sitten jäikin eläkkeelle, sai Kuunlaulu puhuttua itselleen paikan parantajien joukosta. Kuunlaulu oli kohtuullisen varma siitä, että sen elämä oli vasta alkanut.


Muuta
* Kuunlaulu kutiaa herkästi, etenkin vatsasta
* Neitokaisen ääni on erittäin hento ja voimaton, mikä aiheuttaa toisinaan vaikeutta saada omaa ääntä kuuluviin suurissa joukoissa.