Syöverin Särmä

Perustiedot:
Nimi: Syöverin Särmä
Kutsutaan: Syöveri
Sukupuoli: Uros
Ikä: n.4 vuotta
Rotu/Laji: Harmaasusi
Sulka: Tiiran pyrstösulka, sai tuon silloiselta poppasudelta. Kiinnitettynä vasemman korvan taakse.
Lauma: Ikirouta
Asema: Metsästäjä

Ulkonäkö:
Hukka on kooltaan vaikuttava, hartiakorkeutta kun löytyy peräti 95 cm ja lihastakin on kiitettävissä määrin.
Tanakkaan ulkomuotoon kuuluvat myös vankat jalat, jotka avittavat urosta kahlaamaan väsymättä syvässäkin hangessa.

Turkiltaan susi on tummanharmaan, likaisenvalkoisen ja ruskean sekoitus, joista tumminta sävyä on kaikkein eniten. Oikeastaan koko selkäpuoli, suurin osa kasvoista ja jaloista ovat harmaata ja valkeaa sävyä löytyy vain hännän alapuolelta, vatsasta ja vähäisissä määrin kasvoista. Ruskeaa löytyy kuonosta, etujalkojen varpaista, hännästä, korvien sisuksista ja aavistuksen ryntäistä.

Turkki on monikerroksinen, joista kaikkein vähiten näkyvänä on erityisen tiheä pohjavilla, joka pitää uroksen lämpimänä säällä kuin säällä.
Peitinkarvojen lisäksi tummaturkin korvien takaa, kyynärvarsista ja reisien takaosista löytyy muuta turkkia pidempää ja ohuempaa karvoitusta, joka takkuuntuu erittäin helposti.

Luonne:
Kolkon nimen ja aavistuksen "rosoisen" kuoren alla piilee lämminsydäminen susi, jota voisi luonnehtia jopa isälliseksi, ellei tummaturkki olisi niin höveli käytöksensä suhteen. Se ei esimerkiksi tunnu osaavan puhutella lajitovereitaan oikeaan sävyyn, eikä hillitty käytöskään ole kovin ominaista tuolle. Hukka sanoo juuri sen, mikä oikealta tuntuu, eikä pahemmin peittele tunteitaan tai halujaan, vaan pyrkii kaikin keinoin toteuttamaan itseään.
Suurin syy, miksi Syöveri on toistaiseksi puolisotta, lienee juurikin tuo tarve päättää omasta elämästään täysin. Velvollisuuksien; eli metsästysretkien ja omien touhujensa sekaan on vaikea ujuttaa aikaa erityiselle lajitoverille, uros kun ei itse tahtoisi millään joustaa omista menemisistään.
Palataksemme siihen "isälliseen puoleen", hukka on aikansa salliessa hyvin penturakas ja esimerkiksi tarinoi mielellään nuorimmalle sukupolvelle ja saattaa jopa leikkiäkkin noiden kanssa. Toisaalta, heti kun Syöveri tuntee verensä kuohuttavan johonkin muuhun puuhaan, unohtuvat leikit samantien, hukan jo kiitäessa muihin puuhiinsa.
Vakaus ja selkeys ovatkin kaksi pääpiirrettä, jotka puuttuvat tyysti uroksen luonteesta. Aistiensa vietävänä se on täysin kykenemätön asettumaan aloilleen minkään asian kanssa, eikä hukalta juuri selityksiäkään heru. Susi kykenee kantamaan kortensa kekoon pitääkseen laumansa ruuassa kiinni, mutta siihen vastuullisuudentunto sitten jääkin. Käskyjäkään tuo ei mielellään ota kuin korkeimmilta auktoriteeteilta, eli alfaltaan ja Hengiltä.









Menneisyys:
Syntyi normaalille susiparille nykyiseen laumaansa ja eleli tavanomaiste pennun elämää aina nimenantoonsa asti, jolloin silloinen nuorikko tapasi ensimmäistä kertaa elämässään Revon, kujeilevan naartun, jonka kanssa tummaturkki ystävystyikin heti.
Nuoret joutuivat kaksin jos jonkinmoisiin ongelmiin ja seikkailuihin, joista selvittiin joko Syöverin voimilla tai Revon ylivertaisella nokkeluudella. Vuosien saatossa lapsuudenystävät olivat kasvaneet tiiviiksi parivaljakoksi ja uros itse huomasi myös rakastuneensa palavasti tuohon villiin narttuun. Luonteensa huomioon ottaen, tummaturkille ei tuottanut ongelmia kertoa tunteistaan ja kun Repo antoi vastakaikua, oli hukka onnensa kukkuloilla.
Pari sopi jo sulkiensa luovuttamisestakin, kun narttu tuli äkisti toisiin ajatuksiin, vain paria päivää ennen kuin kaksikon oli määrä pyytää poppasutta suorittamaan tarvittavat riitit. Syyksi Syöveri ei koskaan saanut sen kummempaa kuin " Ei tämä sittenkään taida olla hyvä idea". Tämän perästä ei mennyt pitkäänkään, kun keväinen jää petti Repon jalkojen alla ja narttu hukkui. Syöveri ei itse ollut paikalla onnettomuuden sattuessa, mutta heti siitä kuultuaan arveli tuon olevan Henkien rangaistus, vaikka käytännössä pari ei koskaan ollut virallistanutkaan liittoaan.
Uros taisi olla erittäin kaunainen Revon teosta, sillä hukka pääsi tuon kuolemasta varsin nopeasti yli, eikä jälkeenpäin uhrannut ajatustakaan nartulle, vaan jatkoi elämäänsä parhaansa mukaan eteenpäin.
Nartut eivät kuitenkaan tuntuneet enään kiinnostavan hukkaa pahemmin, vaan uros keskitti voimansa lähinnä virkansa puolesta metsästämiseen ja hakeutui mielummin muiden urosten ja pienten pentujen seuraan.



Muuta:
- Etsin tälle vielä tulevaisuudessa romanssia
- Luonnetta tulee lisää, heti kun olen "tutustunut" hahmoon paremmin
- Menneisyyskin lisääntynee pelaillessa
- Hahmo poikkeaa alkuperäisestä suunnitelmasta paljonkin. Mm. nimi oli alunperin "Hiidenhirvi" ja turkissa oli enemmän valkoista + joitakin mustia kohtia.