Kaarne, vakooja

Nimi: Kaarne (vanhahtava, raamatullinen sana korpista)
Laji: Susi
Sukupuoli: Narttu
Rotu: Harmaasusi
Ikä: 4 vuotta
Sulan alkuperä: Tunturipöllön sulka.
Asema: Kenraalin joukoissa tarkkailijana ja vakoojana

Ulkonäkö:

(Kuva kokonaan by NortherN)

Paino 32 kg

Säkäkorkeus 61 cm

Kaarne on pienikokoinen susinarttu, sen säkäkorkeus on matalimmasta päästä kuten painokin. Monet luonnehtisivat tuon ulkonäköä keijumaiseksi. Sen jalat ovat pitkähköt ja sirot, mutta jäntevän voimakkaat. Neidon liikkeet ovat joustavia, pehmeitä ja hiipiviä, eikä tuosta ole näyttämään räjähtävää voimaa - nartun keho suosii lempeää kestävyyttä ja nopeutta. Tassut ovat sirot ja kapeat, ja mahdollistavat kiipeilyn niin vuorenrinteillä kuin metsikössäkin hyvin. Neidon turkki on kauttaaltaan puolipitkää, karheaa ja pohjaväriltään lumenvalkoista. Selässä on punertavan sävyinen ”peitto”, ja rinta sekä sukat ovat valkeat. Sen korvat ovat kolmion malliset, sopusuhtaiset pään kanssa, ja kirsu on puolipituinen ja kapea. Neidon iirikset ovat reunoiltaan vaaleanharmaat, ja pupillin lähettyviltä leviää ruskeanoranssia kohti iiristen reunoja, sekoittuen harmaaseen. Silmät ovat melko suuret, ja tuuheat ripset suojaavat niitä lumelta, sateelta ja hiekalta. Kaarnen keho on hieman etupainotteinen kuten susilla yleensäkin. Tiivistettynä siis siro, notkea, pieni ja ketterä susinarttu.

Luonne:

Ulkonäön ei pidä antaa huijata. Ensivaikutelma Kaarnesta riippuu hyvin paljon siitä, missä asemassa sinä olet hänelle, sillä narttu osaa näytellä hyvin ja kaksi vuotta vakoojien joukoissa on opettanut paljon. Kaarne on ovela ja nopeaälyinen, ja käyttää vahvuuksiaan hyväkseen joka päivä. Susineito tietää olevansa kaunis ja suloisen sekä viattoman näköinen, ja muistaa tuoda sen esille mikäli kokee tarpeelliseksi. Perusluonteeltaan tuo on temperamenttinen mutta arvioiva, kateuden riivaama sekä halutessaan täysin eleetön ja tunteeton ulkoisesti.

Kaarne on syvyyksissään katkera ja kaipaa rakkautta, mutta on oppinut pitämään tunteensa kurissa ja piilottamaan ne – myös itseltään. Tämä on ollut tarpeellista hänen koulutukselleen vakoojaksi. Kaarne on sisimmässään läheisyyttä kaipaava, rohkea ja sisukas susi, mutta ei pysty näitä ominaisuuksiaan nostamaan pintaan suljettuaan tunteensa. Susineidon ääni on pehmeä, sulava ja viettelevä, katse silmissään lupaa intohimoa. Todellisuus onkin aivan eri, ja tuo kolea jääprinsessa tietää, miten manipuloida toisia näiden huomaamatta.

Mikäli koskaan joku sulattaa neidon sydämen, koituu siitä varmasti paljon sekavia tunteita, kun toinen vihdoin sallii suljettujen tunteidensa vallata itsensä. Silloin Kaarne tulee olemaan erittäin haavoittuvainen, mutta avattuaan sydämensä kerran tuosta neidosta varmasti tulisi mitä parhain kumppani, laumatoveri ja äiti. Kaarne voisi olla tulinen, rakastava, rohkea ja suojelunhaluinen, mutta tällainen raju muutos vaatii neidolta aikaa toipuakseen ja myöskin todellisen elämänkumppanin. Sellaisen, joka herättää neidon horroksestaan ja nostaa kieriskelemästä omassa surkeudessaan ja loputtomassa mustasukkaisuudessaan.

Kaarne on tekee intohimoisesti ja luovuttamatta juuri sitä, mitä tahtoo. Ja se tehdään kerralla kunnolla.

Menneisyys:

Kaarne menetti kaiken jo pentuna. Vanhemmat ja sisarukset kuolivat Ikiroudan ja Suvituulen kohdatessa kiivaassa taistelussa, ainoana eloon jäi Kaarne. Nartun äiti oli ollut voimakas poppasusi, ja kutsunut suuren, mustan korpin kantamaan edes yhden pennuistaan taivaalle, pois taistelun jaloista. Ainoan tyttärensä. Pennun kiivas itku raikui taivaalla, ja se muuttui pian vihaiseksi, katkeruuden ja kostonhimon täyttämäksi kirkunaksi, joka julisti sotaa Suvituulta vastaan.

Vuodet vaihtuivat, ja Kaarne muuttui. Ensin nuoreksi, hiljaiseksi sudenaluksi, ja lopulta kylmäkiskoiseksi, toisia manipuloivaksi aikuiseksi sudeksi. Kaarne oli jäänyt taistelusta henkiin, ja oli nuorena valinnut vakoojan koulutuksen osakseen. Hän ei ollut hyvä suorassa hyökkäyksessä, hänellä ei ollut tarpeeksi fyysistä voimaa. Ja mitä tuli puolustamiseen, Kaarne oli aivan liian kärsimätön eikä tahtonut vain seistä paikallaan. Vakoojan ammatti oli siksi kuin tehty nuorelle sudelle, vaikka se olikin erittäin rankkaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kaiken rankin puoli oli varmasti psykologinen. Kaarne kasvoi aikuisuuden kynnykselle yhden ainoan suden kanssa, muita hän ei saanut tavata. Muut laumalaiset eivät saisi tuntea häntä hyvin, jotta kiinni jäädessään tuo ei vaarantaisi koko laumaa. Yksi ainoa ystävä, nimeltään Rah. Kaarne ja Rah tekivät kaiken yhdessä ja oppivat paljon: heistä tuli mahdottoman hyviä työssään. Kaarne oli jo miltei unohtanut lapsuutensa kauhut ja verisen maiseman, sekä pelottavan lennon korpin kynsissä, kun tuli aikuistumisriitin aika.

Kaarne ja Rah pakotettiin taistelemaan kuolemaan saakka. Tämä siksi, että he näkisivät millaista sotatantereella oikeasti oli, ja joutuisivat myös tappamaan tunteensa. Lukitsemaan ne pois, sillä koko elämäsi ainoan ystävän tappaminen toisi liikaa tunteita. Tunteet olivat heidän kouluttajansa mielestä susien heikkous, Henkien tapa irvailla heille ja pitää sudet ruodussaan. Kaarne ei kestänyt enää, ja yritti paeta. Rah tiesi, että jos Kaarne ehtisi lauman reviirin ulkopuolelle, narttu tapettaisiin sumailematta eikä hänen ruumistaan edes siunattaisi pyhään maahan. Rah hyökkäsi Kaarnen kimppuun, provosoi tuon hyökkäämään ja viime hetkellä, juuri ennen iskua, ei väistänytkään. Kaarne tiesi, että Rah pystyisi väistämään tahtoessaan niin, eikä pidätellyt voimiaan. Näin neito tappoi parhaan, ainoan ystävänsä. Rah hymyili tuolle ennen kuolemaansa, ja lausui:
-Älä pelkää kuolemaa, mutta pidä kiinni elämästä. Sinun pitää elää, sinulla on kohtalo.. Elä minunkin puolestani.

Nykyään Kaarne on lähinnä miltei tunteeton oman etunsa tavoittelija, joka suunnittelee Suvituulen lauman tuhoamista – mutta kantaa kaunaa myös Ikiroudalle Rahin kuolemasta.


Suunnitelmia: Ensin jotain vakoiluhommia Kaarnelle käskyttää Varjo ja Salpasydän, neiti lähtee Suvituuleen riskeeraamaan henkensä Sitten, jos onni suo ja neiti elää, tahtoisin Kaarnelle ystävän/ihastuksen/rakastetun, joka pikkuhiljaa alkaa tätä pahvipäätä herättelemään todellisuuteen.
Nippelitietoa: Neito katsoo paljon suopeammin puheilleen pyrkivää, kun tuo tervehtii tätä asiallisesti. Kaarne ei ole oikein mitään ”Morjesta, kuis panee?”-tyyppiä.
Pelaaja: NortherN