Kurja, laumalainen

Perustiedot:
Nimi: Kurja
Kutsutaan: Kurja
Sukupuoli: Uros
Ikä: 4 vuotta
Rotu/Laji: Meksikonsusi
Lauma: Ikirouta
Sulan alkuperä: Närhensulka. n. 15 cm pitkä, pääväriltään valkea, paikoitellen sinertävää. Kiinitettynä keskelle otsaa
Asema: Laumalainen




Ulkonäkö: Korkeutta n. 80 cm, pituutta n.133 cm ja painoa n. 43kiloa.
Kuono on "rodulleen" epätavallisen kapea ja pitkä, otsa taasen leveä ja silmät suuret ja varsin ilmeettömät. Tummakärkiset korvat ovat mittavan kokoiset, päistä pyöreähköt ja kiinnittyneet pään sivuille. Kasvonpiirteet erottuvat hyvin lyhyehkön karvoituksen alta, joka tosin rajoittuu vaan päähän.
Muuten uros omaa varsin muhkean turkin, joka muistuttaa niskassa pikemminkin punertavaa harjasta. Tavallista pidempää karvaa löytyy myös kyynärpäistä, joissa karvatukot liehuvat aistikkaasti aina kun hukka sattuu juoksemaan tai muuten liikehtimään.
Tuon selkä on suora, jota vasten vatsalinja taas erottuu selkeästi nousevana. Rintakehä on leveähkö, muttei kuitenkaan silmään pistävällä tavalla.
Värityksensä puolesta uros on pääosin kulomusta. Kulon polttamasta turkista löytyy kuparinrusehtavia sävyjä ja paikoittain pohjalta erottuu myös mullanvärisiä kuvioita, kuten esimerkiksi silmien ympäriltä ja hännän "raidoista". Kauluksessa ja alavatsassa häivähdys likaisenvalkoista.
Suden kirsu on rusehtava, kuten polkuanturatkin. Silmien värinä toimii kirkkaansininen.



Luonne: Kurja on siinä mielessä melko mielenkiintoinen tapaus, että päällisin puolin voisi olla miltei varma, ettei tuolla ole tunteita ollenkaan, tai jos olisikin, niin vain negatiivisia. Useimmiten uroksen voi nähdä kuljeksimassa omissa oloissaan häntä apaattisesti roikkuen ja katse maahan luotuna. Pirteät tutustumisyritykset saavat hukan lähinnä vaivautuneeksi, eikä tuo varsinaisesti loista keskustelutaidoillaan; Joko kulomusta ei pukahda puolikasta tavuakaan tai sitten tuo sanoo jotain töykeää, mikä ajaa uudet tuttavuudet pois.
Itsetunto on aivan pohjalukemissa, eikä olonsa parantaminenkaan kiinnosta pahemmin, hukka kun ei usko koskaan voivansa elää ja olla niinkuin muutkin. Siis kyllä, viimeiset pari vuotta Kurjalla on hurahtanut synkistellessä, katkeroituessa ja murehtemisessa ja jollei jotain järisyttävää tapahdu, tulevaisuus näyttänee hyvinkin samalta. Jos jotain, Kurja tarvitsisi kunnon potkua persuksiinsa, niin sanotusti, jotta sisuuntuisi vähän. Voisi myös auttaa, jos uros onnistuisi kiintymään johonkuhun edes sen verran, että yrittäisi selvitä piinallisista päivistään tai skarppaisi jopa sosiaallisia taitojaan ja puhuisi kiintymyksen kohteellensa. Kukaan ei tosin ole hyvään toviin osoittanut mitään kiinnostusta tuota etäistä sutta kohtaan, joten toiveet reipastumisesta eivät ole kovin korkealla.
Iloiset päivät ovat hyvin harvassa ja vaikka kuloturkki joskus nostaisikin päätään synkkyydestää, ei se ilmene ulospäin kuin ehkä vaisulla, toispuolisella hymähdyksellä. Lauman kannalta epäsosiaallinen käytös on hyvin mitäänsanomatonta, mutta sen kummempaa haittaa sudesta ei taida olla. Suurin osa laumasta tuntee Kurjan kyllä ulkonäöltä, mutta kukaan ei kiinnittää tähän sen suurempaa huomiota.
Pohjimmiltaan uros on ihan fiksu ja tahtoessaan pystyisi heittämään ihan asiallisiakin mielipiteitä, joskin kontaktien puutteista johtuen uros ei oiken osa ajatella muiden etua ja siltä puuttuu täysin kyky empatiaan. Perusjärki kyllä sanoo, ettei toista vahingoiteta ilman syytä ja ettei ruokaa varasteta toisen suusta. Jollain tasolla Kurja tajuaa, että muut ajattelevat toistensa parasta ja auttavat hädän hetkellä, vaikka tuolla ei olekkaan aavistustakaan miksi, eikä kuloturkilla itsellään ole mitään hoitoviettiä tai tarvetta auttaa muita. Jos Kurja itse on pärjännyt aika hyvin itsekseen, niin mikseivät muutkin? Laumassa elämisen perimmäinen tarkoitus lienee ruuan hankkimisen helpottaminen ja suoja, mutta tämä hukka taitaa oleilla Ikiroudassa lähinnä sen takia, että on sattunut syntymään sinne, eikä oikein tiedä muutakaan vaihtoehtoa.



Menneisyys:
Kurja ei syntyessään ollut varsinaisesti toivottu pentu ja vanhempiensa helpotukseksi se olikin pentueen ainoa. Uroksen ensikuukaudet aivät varsinaisesti olleet huonoja, eikä tuolta ikinä puuttunut ruokaa, mutta kaikenlainen läheisyys jäi saamatta ja molemmat vanhemmat viettivät paljon aikaa poissa kuloturkin luota.
Nimenantorituaalin päivänä tuo ei edes sen kummemmin nähnyt kumpaakaan vanhempaansa, mikä silloin tuntui musertavalta, ikätovereilla kun oli ympärillään iloinen joukko sukulaisia. Sinä päivänä hukka teki päätöksen, ettei koskaan enään kaipaisi muiden seuraa muuta kuin pakosta, jos kerta toisiin luottaminen tulisi jossain kohtaa sattumaan niin pahasti.
Kulomusta sivuutti kaikki mahdollisuudet tutustua ikätovereihinsa, vieraantui vanhemmistaan ja vältteli kaikin keinoin muidenkin susien kohtaamista. Periaatteessa ainoat kosketukset muihin hukkiin tulivat joskus harvoin aterioidessa ja kerran tai pari, kun parantaja pyysi hakemaan jotain yrttiä.
Erään epäonnisen kerran hukka kuitenkin sattui yhtäaikaisesti erään uroksen kanssa juomapaikalle ja kuloturkkisen pyytäessä tätä " suksimaan hiiteen Kurjan juottorapakolta", seurasi armoton tappelu, jonka seurauksena jääsilmän viimeinenkin lajitoverirakkaus karisi pois, tuo itse kun ei tajunnut tehneensä mitään väärä. Kummallekkaan osapuolelle ei käynyt sen pahemmin, ellei sitten tapahtumaa lasketa Kurjan viimeiseksi sysäykseksi kohti erakoitumista.
Tämän jälkeen uroksen elämässä ei ole tapahtunut oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista. Susi ei ehkä enää välttele varsinaista näköyhteyttä muihin hukkiin, mutta muuten tilanne ei ole muuttunut mihinkään suuntaan.


Muuta:
-Kurja kutijaa helposti, etenkin polkuanturoiden välistä ja korvista
-Uroksen ääni on varsin käheä, jopa tuon ulvonta kuulostaa oudon kumealta
- En ole varmaan ikinä kirjoittanu hahmon tietoja näin nopeasti ja suoraan
- Inspaa; niin paljon mahollisuuksia kehittää koska Kurja on mun pokemon
- Siitä tuli aika synkkä :c