Ikitalven Routa

Nimi: Ikitalven Routa

Kutsutaan: Routa

Ikä: 3,5v

Sukupuoli: Uros

Laji/Rotu: Susi/Alaskansusi

Lauma: Ikirouta

Sulan alkuperä: Todennäköisesti tunturipöllön sulka. Se on noin 15 cm pitkä, valko-harmaa sulka. Sai sulan emoltaan.

Ulkonäkö:
Pääväriltään Routa on tuhkan harmaa. Sen selkä on kuonosta hännänpäähän hyvin tummanharmaa, tai oikeastaan lähes musta. Sillä on jokaisessa jalassa tummanharmaat ”sukat”, paitsi vasemmanpuoleisessa etujalassa on valkoinen sukka. Toisin sanoen Routa on kokonaan harmaa, lukuun ottamatta vasenta etujalkaa, joka on valkoinen. Uroksen kirsukin on vaaleanharmaa. Sen silmät ovat toffeenruskeat, tai tarkemmin katsottuna oranssitavat. Roudan säkä on noin 90 cm ja painoa löytyy 70 kg. Routa on siis melko isokokoinen kaveri, kuten alaskansudet yleensäkin. Siltä puuttuu oikeanpuoleinen silmä. Sulkaa Routa pitää oikeanpuoleisen korvansa takana.

Luonne:
Routa on luonteeltaan hyvin synkkä ja ärhäkkä. Se tykkää oleskella yksin, eikä oikeastaan ole mikään laumasielu. Routa vihaa sitä, jos joku vieras susi tai koira tulee noin vain juttelemaan sille. Uros voi hyvinkin ystävälliseen tervehdykseen ja hännän heilautukseen vastata vihaisella murinalla ja kurkun auki repimisellä. Se on todella arvaamaton ja luonteensa takia Routaa pelätään. Sillä ei ole yhtään ystävää, eikä se niitä kaipaisikaan. Routa on yksinäinen kulkija, joka ei välitä muista kuin vain itsestään. Uros ei pidä päivänvalosta ja kulkee mieluummin illalla ja yöllä, myös sen takia, että siihen aikaan suurin osa on nukkumassa ja Routa voi olla rauhassa. Uros ei tunne sääliä muita kohtaan ja se rakastaa katsoa toisten kärsimystä. Routa on myös hieman mielenvikainen ja puhuu silloin tällöin itsekseen. Voisi luulla, että uros on skitso, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Routa inhoaa pentuja, varsinkin pieniä. Se ei voi sietää niiden ainaista valitusta ja uikutusta. Jos uros tapaa eksyneen pennun, joka rupeaa seuraamaan tätä, Routa mitä ilmeisimmin tappaa sen. Routa ei siis välitä pienemmistä ja heikoista. Sen mukaan vain vahvat ja voimakkaat pärjäävät tässä maailmassa. Toisin sanoen Routa on puolihullu, itsekeskeinen sadisti, joka ei välitä muista. Naaraita kohtaan Routa on kuitenkin hieman ystävällisempi, vaikka kyllä se niillekin ärhentelee vähän väliä. Syvällä sisällään Routa toivoo, että se löytäisi jonkun, josta voisi välittää. Jonkun, jonka puolesta voisi taistella. Jonkun, joka voisi muuttaa Routaa ja saada tuon kiviseen sydämeen edes jonkin verran rakkautta…

Menneisyys:
Roudan pentuaika oli melko normaalia. Se syntyi kaksipentuiseen pesueeseen siskonsa, Lumen, kanssa. Pennut eivät tunteneet isäänsä, ne siis elivät emonsa kanssa. Routa oli pienestä pitäen melko vetäytyvä ja se lähti usein metsään kuljeskelemaan. Uros ei oikein pitänyt äidistään. Se oli Roudan mielestä liian suojeleva ja huolehtiva. Mutta siskostaan Routa välitti todella paljon ja vietti tämän kanssa paljon aikaa.
Eräänä päivänä, kun Routa ja Lumi olivat noin viisi kuukautta vanhoja, he päättivät yhdessä karata kotoa. He eivät enää kestäneet emoaan. Tuo oli viimeaikoina ruvennut hirveän määräileväksi ja se huusi pennuille vähän väliä. Niinpä pennut päättivät karata. He olivat suunnitelleet karkaamista pitkään ja eräänä yönä he päättivät lähteä.

”Herää Lumi! On aika” Routa kuiskasi siskolleen. ”Hnn..? Joko äiti nukahti?” Lumi kysyi unisena ja nousi istumaan. ”Kyllä vain. Nyt mennään ja nopeasti” Routa sanoi ja meni luolan suulle. ”Onko tämä varmasti hyvä idea..? Äiti varmaan huolestuu kovasti, jos lähdemme…” Lumi kuiskasi ja meni veljensä luo. ”Hmph, mitä väliä? Voithan sinä toki jäädä, mutta minä ainakin lähden” Routa sanoi ja juoksi metsään. Lumi katsahti nukkuvaa äitiään. ”Hyvästi…” tuo sanoi hiljaa ja juoksi kyyneleet silmissä veljensä perään. ”Routa! Odota minua! Missä olet?” Lumi huuteli veljeään. ”Olen täällä! Ai päätit sittenkin tulla mukaan?” Routa sanoi ja tuli esiin yhden puun takaa. Lumi nyökkäsi ja katsahti vielä pesän suuntaan. Sitten he lähtivät kulkemaan kauas pesänsä luota, lauman rajojen toiseen päähän. He löysivät pienen luolan, jossa päättivät yöpyä.
Pari päivää he elivät rauhassa pikku luolassaan. Sitten eräänä päivänä, kun he olivat lepäämässä ja päivää paistattelemassa luolansa lähellä, paikalle tuli karhu. Pennut nukkuivat rauhassa, kunnes kuulivat murinaa ja sen seurauksena Lumi tunsi viiltävän terävät kynnet selässään. Karhu viskaisi Lumen puuta päin. Routa avasi nopeasti silmänsä ja nousi ylös. ”Lumi! Oletko kunnossa?” Routa huudahti kauhuissaan ja ryntäsi siskonsa luokse. ”O-olen… Varo Routa! Takanasi..!” Lumi huudahti. Routa kääntyi nopeasti ympäri ja kova, viiltävä isku osui sen kasvoihin. ”Aargh! Silmäni..!” Routa uikutti. ”Auta, veli!” Routa kuuli Lumen huutavan kauhuissaan, kun karhu nosti käpäläänsä ja valmistautui iskemään. Salamannopeasti Routa syöksyi Lumen ja karhun väliin ja otti lujan otteen karhun käpälästä. Karhu riuhtoi käpäläänsä, mutta Routa piti tiukasti kiinni. Lumi päätti auttaa ja otti kiinni karhun takajalasta. Karhu karjahti ja viskaisi Roudan irti käpälästään. Lumi puri edelleen karhun jalkaa, eikä aikonut irrottautua. ”Älä, Lumi! Päästä irti ja juokse pois!” Routa huudahti siskolleen. Tuo ei kuitenkaan totellut, vaan piti tiukasti kiinni. Viimein karhu sai Lumen irti jalastaan ja potkaisi tuon kiveä päin. Lumi ulvahti kivusta ja pyörtyi. Karhu heitti Lumen ilmaan kovalla, kivuliaalla iskulla. Tuo iskeytyi pää edellä maahan. ”Älä koske häneen!” Routa huusi raivoissaan ja syöksyi karhua päin. Tuo tarttui karhun kaulaan ja piti lujasti kiinni. Karhu kuitenkin sai iskettyä Roudan pois. Routa iskeytyi maahan ja pyörtyi.
Noin puolen tunnin kuluttua Routa heräsi. Karhu oli lähtenyt. Routa katseli ympärilleen ja huomasi sitten Lumen, joka makasi edelleen samassa paikassa, jonne karhu oli tuon viskannut. ”Si-sisko..? Oletko kunnossa?” Routa kysyi ja meni Lumen luo. Kun Routa näki Lumen lähempää, tuo järkyttyi. Lumi ei edes näyttänyt enää sudelta. Se näytti aivan runnellulta ja epämuodostuneelta. Lumen molemmissa kyljissä oli syvät arvet, joista paistoi kylkiluut läpi. Kallo oli murskaantunut ja silmät pullistuneet päästä. Se näytti aivan kuin olisi jäänyt junan alle. Routa katsoi tuota järkyttyneenä. Se ei saanut sanaakaan sanotuksi. Routa sulki silmänsä ja kyynel vieri sen poskea pitkin. ”Eikä… Näin ei voi tapahtua… Tämä on minun vikani…” Varjo mumisi huultaan purren. Sitten, aivan kuin jostakin olisi kuulunut tuulen mukana rauhallinen ääni, joka kuiskasi: ”Ei hätää… Et ole yksin”. Routa heilautti korviaan ja katsahti taivaalle. ’Kuka se oli..? Olisiko se voinut olla kenties... Tuulenhenki?’ Routa ihmetteli. Sitten se ryhdistäytyi ja hautasi Lumen. Sitten Routa lähti taas kulkemaan ja etsimään jotakin uutta pesää.

Nyt, kun Routa on melkein neljä vuotias, se on elänyt aivan yksikseen. Siitä on tullut erakko, joka ei välitä muista. Yksin asuessaan uros on miltei täysin erkaantunut muusta laumasta. Se ei välitä muista kuin itsestään ja se ei halua tavata ketään. Routa on siis miltei täysi erakko, paitsi että se kuuluu Ikiroudan laumaan.

Muuta:
- Hahmon tunnuskappale on Indican Pahinta tänään
- Alkuperäinen nimi oli Keskiyön Varjo, mutta kun muistin, että Ikiroudan lauman johtajan nimi on Varjo, päätin muuttaa nimeä… Tuo uusi nimi kyllä kuulostaa jännältä. Ikitalven Routa Ikiroudasta :'D

Pelaaja: KuuSusi