Hurme-juuri ~~ Sarastus

Vanha kuva, tyytykäämme siihen.





Perustiedot
Nimi:  Hurme-Juuri  a.k.a "Rätvänä" tai "Hurmeton", syntyessään nimettiin tosin "Leinikki", muttei koskaan omaksunut tuota itselleen.
Sukupuoli: Narttu
Ikä: Päälle 2-vuotias, ihmisteniässä n.17
Rotu/Laji: Harmaasusi
Lauma: Sarastus
Asema: Parantaja, ei tosin vielä täysinoppinut
Sulka: Sinitiaisen pyrstösulka
Suuntautuminen: Uroksiin, kokeiluhaluinen kuitenkin.
Tunnusbiisi: Sonata arctica- Victoria's Secret

Ulkonäkö:
Säkä: n. 75cm
Paino: n. 45kg
Kasvonpiirteiltään tämä neiti on varsin miellyttävä, ei ehkä sillä tavalla sievä tai kaunis, mutta pöyheine poskikarvoineen ja suurine mustine nenineen varsin söpö ilmestys. Sukupuolileima on jokatapauksessa hyvä. Silmät sillä on hailakanvihreät ja perusilmeeltään varsin neutraalit, tosin, tilanteesta riippuen nuo sielunpeilit kykenevät heijastamaan kantajansa tunteita hyvinkin tarkasti.
Ruumiinrakenteeltaan hukka on tavanomaista lihaksikkaampi ja sen rintakehän leveys voisi tehdä muutaman uroksenkin kateelliseksi. Nartun jalat ovat sensijaan lyhyenpuoleiset, joten päätähuimaaviin vauhteihin se ei yllä.
Turkin pää-värinä toimii tumma tuhkanharmaa  ja löytyypä värityksestä mahonginruskeaa ja luonnonvalkeaa.
Ruskeita ovat otuksen molemmat korvat, joiden juuresta väri liukuu niskaa pitkin aina selkään asti, jossa kuvio hajoaa oudon pilkulliseksi. Hännänpäällinen, kintereet ja kaikki varpaat ovat samaa ruskeansävyä. Koko vatsanalunen nartulla on vaalea, samoin kuin V:n mallinen kuvio rintakehässä ja kaarimaiset kuviot kasvoilla.
Vasempaan korvaansa se on hankkinut karhunkynnen "koruksi" ja muutamia arpiakin hukka on onnistunut hankkimaan mm. reisiinsä sekä etu-ja takajalkoihinsa.
Kaulassaan narttu kantaa jänteistä ja luunpalasista valmistettua korua.


...Dancing on the path and singing now you got away.
You can reach the goals that you have set from now on , every day.
There is no way you would go back now, oh no, those days are past.
Life is waiting for the one who loves to live, and it is not a secret...

Luonne:
Rätvänää on melko hankala kuvailla, kaikilla kun tuntuu olevan siitä ihan erilainen kuva. Joku sanoo narttua huumorintajuiseksi ja iloiseksi, toinen taas rauhaisaksi ja hiljaisuutta rakastavaksi. Ristiriitaisten kuvausten takana saattaa olla se, että hukka käyttäytyy erilailla erilaisten lajitoveriensa seurassa, tai paremminkin mukautuu näiden tarpeisiin. Pienestä pitäen tummaturkki on oppinut pitämään suunsa kiinni silloin kun sen kantaa ei haluta kuulla, olemaan empaattinen silloin kun joku sitä tarvitsee, tinkimään omasta mukavuudestaan muitten vuoksi ja niin edelleen.  Tavallaan nuorikko on verhonnut itsensä tälläisellä mukautumiskykyisellä panssarilla, joka piilottaa sisäänsä suden todellisen luonnon. Seuraa se ei siltikään varsinaisesti välttele, vaan jos sattuu löytämään itsensä tilanteessa, jossa on ystävien ja puolituttujensa ympäröimänä, osallistuu narttukin aktiivisesti keskusteluun, vaikkapa sitten pinnallisita ja arkisista asioista ja saattaapa se jopa viihtyäkkin tilanteessa ainakin hetken. Pikkuhiljaa hukka koettaa pyristellä irti tästä miellyttämishakuisesta käytösmallista ja rikkoa kuortaan, mutta muutos tapahtuu hitaasti. Eihän sitä kukaan muutu yhdessä yössä, varsinkaan jos yli puolet elämästään on noudattanut tiettyä käytösmallia.

Yksin ollessaan narttu on varmaan enimmillään oma itsensä; sääli vain, etten keksi yksittäistä sanaa, joka kuvaisi tätä mielentilaa oikein. Tavallaan Rätvänä päättänyt, että sen tulee elää kurjuudessa, eikä sillä ole oikeutta rakkauteen tai onnelliseen elämään. Tämä vaikuttaa vaihtelevasti hukan tunteisiin; toisinaan yksinolo ei haittaa tuota vähimmissäkään määrin ja taas toisinnaan koko sen olemus huutaa yksinäisyyttään. Kurjuuden kanssa on taas vähän niin ja näin; tavallisesti Rätvänä tuntee hivenen mielipuolista tyytyväisyyttä, kun sen asiat ovat huonosti tai elo hankalaa ja saattaapa tuo jopa miettiä miten tehdä olonsa vielä vähän tukalammaksi. Yleensä tälläisten hetkien jälkeen syyllisyys tosin kalvaa narttua hullunllailla ja tummaturkki soimaa itseään loputtomiin typerästä käytöksestä. Joskus taasen hyvänolon-aallon saavuttaessa herkän mielen, tuo heittäytyy täysillä siihen iloon ja nauttii tilanteesta niin kauan kuin sitä kestää. Yksin kulkiessaan Rätvänä myös ilmaisee omat tunteensa varsin selkeästi, sääli vain, että luonnollisesti silloin kukaan ei ole näkemässä tai kuulemassa. Ehkäpä narttu harjoittelee itsensäilmaisemista ensin itsekseen? Jo sen kävelytyylistä paistaa joko musertava kurjuus tai hilpeys, eikä kasvoiltakaan ole vaikea lukea sen mietteitä.

Asioiden pohtiminen kuuluu myös vahvasti nuorikon luonteeseen. Sillä on miltei pakkomielle analysoida tunteitaan ja tekojaan, sekä miettiä miten erilaiset tilanteet vaikuttavat sen käytökseen. Asioiden pähkäily ei rajoitu vain tuohon itseensä, vaan esimerkiksi kaikki Henkiin liittyvää vaatii hukan mielestä pidempiäkin ajatus-sessioita.
Ennen kuin Rätvänä leimataan pahasti vinksahtaneeksi, otetaan puheeksi sen tuleva ammatti, eli parantaminen. Susi suhtautuu suurella intohimolla kaikkeen lääkekasveihin ja hoitotoimenpiteisiin liittyvään. Se haluaa oppia kaiken mahdollisen ja on hyvin vastaanottavainen, jos joku suostuu selittämään sille uuden rohdos-seoksen, tavan nopeuttaa haavojen parantamista tai mitä tahansa tästä aihepiiristä. Rätvänä saattaa jopa olla aidosti iloinen ja räiskyvänhilpeä vaellellessaan yrttien perässä ympäri maita ja mantuja. Myös varsinaiset "työ-tilanteet" ovat kovasti mieleen nuorikolle. Se tiedustelee hyvin tarkkaan potilaansa vointia, sekoittaa rohdokset jopa liioitellulla huolellisuudella ja tekee muutenkin kaikkensa, jotta lajitoveri poistuisi nartun hoidosta entistä ehompana.


Menneisyys:
Alkujaan Rätvänä oli Suvituulen kasvatteja, sillä molemmat sen vanhemmista kuuluivat kyseiseen laumaan. Kaikenkaikkiaan ensimmäiset kuukaudet sujuivat varsin rauhaisasti, omalla painollaan. Rätvänää ja sen veljeä Rohtoa käytettiin tutustumassa sukulaisiin, esiteltiin reviiriä ja mitä kaikkea nyt pentujen kanssa tehdäänkään.
Erityisesti narttu tuntui nauttivan isänisänsä, Kontion seurasta, joka kertoili pennuille mielellään erinäisiä tarinoita ja kaiken siitä vähästä minkä tiesi kasviparantamisesta. Juurikin tuolloin hukan päässä alkoi itää ajatus parantajaksi ryhtymisestä, joka vain muutamia kuukausia myöhemmin vahvistui vakaaksi päätökseksi ja tulevaisuudensuunnitelmaksi. Siitä lähtien tummaturkkinen ryhtyi urkkimaan kikkoja kaikilta, jotka tiesivät asiasta edes jotain ja imi tietoa itseensä kuin pesusieni.
Tässä vaiheessa Rätvänän vanhemmat rupesivat huolestumaan tyttärestään. Parantaja olisi tietysti hieno ja kunniallinen tehtävä, mutta isän ja emon mielestä se hivuttaisi tytärtä aavistuksen lähemmäs Henkiä, mitä nämä eivät todellakaan toivoneet, emo kun ei ollut lainkaan vakuuttunut Henkien hyvistä aikeista ( Sillä oli ollut omakohtaisia, huonoja kokemuksia, joissa arveli Henkien olevan osallisia). Narttua yritettii puhua ympäri ja esiteltiin muita vaihtoehtoja tulevaisuudelle, mutta sillä ei ollut aikomustakaan vaihtaa päämääräänsä. Pitääkseen vanhempansa, ja erityisesti emonsa tyytyväisenä Rätvänä lakkasi puhumasta parantajantehtävistä ja antoi näennäisesti kiinnostuksensa hiipua. Salassa narttu kuitenkin jatkoi tiedonjanonsa tyydyttämistä ja yksittäisen opettajan puuttuessa päätyi testailemaan erinäisiä rohdoksia itseensä. Normaalissa elämässä hyväkuntoinen susi ei tietenkään sairasta niin paljon, että Rätvänä olisi pystynyt kokeilemaan kaikkia hoitokeinoja itseensä ja pari kertaa tuo päätyikin tahallisesti ruhjomaan omia jalkojaan kokeillakseen mikä kasvi sopisi parhaiten haavojen hoitoon ja tehoaisiko sanallinen "verenseisauttaminen", josta hukka oli kuullut huhupuheita.
Salailu ja kulissien ylläpitäminen jatkuivat kunnes narttu saavutti kahdenvuoden iän ja uskaltautui taas mainitsemaan ohimennen toiveammatistaan. Edelleenkään idean suhteen ei oltu kovin vastaanottavaisia ja lopulta päätettyään, ettei enää olisi vastuussa kenellekkään muulle kuin itselleen, narttu karkasi pimeän turvin. Sulkansa se jätti näkyvälle paikalle ilmaistakseen lopullisen lähtönsä ja omalla tavallaan hyvästinsä.
Tummaturkkinen poistui kasvattilaumansa alueilta ja suuntasi kohti lounaista. Lyhyen matkansa varrella Rätvänä ehti tavata erään vanhemman susi-rouvan, joka suostui jakamaan nuorikon kanssa osan arvokkaista tiedoistaan, mutta vain sillä ehdolla, että sai merkitä tämän jollakin tapaa myöhempää tunnistusta varten ja . Kaksikko sopi, että nartun vasen korva merkittäisiin karhunkynnellä ja varmuuden vuoksi Rätvänälle annettiin myös riipus kannettavakseen.
Tapaamisen jälkeen hukka onnistui löytämään tiensä Sarastuksen maille, jossa se hankkiutui mitä pikimmin alfaparin puheille ja pyysi päästä osaksi näitten laumaa. Rätvänä kertoi opiskelleensa parantajantaitoja ja ilmoitti rehellisyydennimissä, että ei välttämättä olisi vielä täysinoppinut ja saattaisi tarvita aikaa valmistuakseen täydellisesti. Onnekseen Narttu hyväksyttiin; se sai laumanväreissä koreilevan sulkansa ja luvan liikkua vapaasti reviirillä ja täydentää tietojaan.


Muuta:

- Hahmo on jotain kiemuraista kautta sukua toiselle hukalleni Hallanaralle. Kumpikaan näistä ei tosin ole tietoinen asiasta.
- Se on aika tumma ollakseen Suvituulesta, mutta menköön nyt sit kai...
- Luonne perustuu jokseenkin omaani ja menneisyydessäkin on yhtäläisyyksiä
- Lepo vaan, loppujen lopuksi hahmo on kuitenkin fiktiivinen
- Tarkoitus ei ole edes pelata mitenkään sillä pohjalla mitä minä tekisin tai haluaisin tehdä. Jos Hurme sattuu vaikka jossain pelissä piestä jonkun, ei se tarkoita, että itse aikoisin niin tehdä
- Ja oh, ihailkaa mun "kauniita" koodauksia. Eiku oikeesti, innostuin taas liikaa näitten kanssa.