Dajima - Suvituuli

Dajima
Nimi: Dajima
Ikä: 3 vuotias
Sukupuoli: Narttu
Rotu: punasusi
Lauma: Suvituuli
Sulan alkuperä: Harjalinnun pääsulka
Vanhemmista: Dajima ei halua muistaa isäänsä, joka kaltoin kohteli neitoa, mutta kuollutta emoansa se haluaa muistaa.. Nimiä Dajima ei pysty muistamaan.. Menneisyydestä Dajima kaipaa vain sisaruksiansa ja emoansa.





Ulkonäkö:
Kun Dajima oli nuori: (1-2 vuotiaana)
Dajima on rakenteeltaan melkein siro. Dajiman pää on hyvin keskikokoinen muuhun ruumiiseen verrattuna, ja kaulakin on suht koht normaali. Korvat sillä ovat pienet ja sirot, muttei kuitenkaan liian pienet, ja lähellä toisiaan. Dajiman vatsa kulkee sulavasti omalla paikallansa. Dajiman jalat ovat tanakat. Häntä on hieman normaalia pidempi, muttei paljoa. Hännän päässä on pölyviuhkamaisesti häntäkarvat.. Korkeudeltaan Dajima on hyvin pienikokoinen susi, mutta sen pienet jalat saavat kuitenkin voimaa  juostessa, ja sen juoksu ei ole mitään hidasta, sen askellus siis on varmaa ja tukevaa sirosta olomuodostansa riippumatta.
  Dajiman turkki on silkkimäistä, ja hyvin hoidettuna se kiiltelee kauniisti valossa. Dajiman häntä on hieman pitempikarvaisempaa, varsinkin kun katsoo hännän päätä ja vertaa muuhun häntään. Kaulassa oleva turkki on tuuheata ja paksua, mutta silti silkkimäisen pehmeätä.
   Itse nartun väritys on kastanjanruskean ja kullanruskean välillä oleva väri, väri toki saattaa joissakin kohdissa haaleta vaaleaksi, tai sitten joissakin kohdissa muuttua hieman harmahtava. Dajiman kuonosta alkaa vaalea kermanvärinen, joka jatkuu sulavasti leuasta kaulaan, kaulasta jatkuen nätisti mahaan ja sieltä häntään. Hännänpää on myös kermanvärinen. Muuten Dajimalla ei ole mitenkään erikoisesti kiemuroita värialueissa.
  Dajiman silmienväri on metsänvihreät.
Arpia Dajimalla ei juurikaan ole, mutta kyllä niitä siltäkin löytyy. Oikean korvan takaa kulkee hyvin lyhyt arpi, joka on vain vaalea juova sen niskassa. Enempää arpia nartulla ei ole.

Dajima nylypäivänä:(2-3 vuotiaana)
Dajiman turkki on melkein pysynyt ennallaan, hieman se on pidentynyt hännän tuntumissa, jossa kevyt karva roikkuu nätisti muiden karvojen seasta. Dajiman ruumiinrakenne on ''kaunistunut'', eikä se enää ole kovin ''palikka'', vaan sen pennunomaiset piirteet ovat kadonneet. Jalat ovat ihan hieman kasvaneet pituutta, tuoden korkeutta ihan vähän neidon ruumiiseen. Kasvot neidolla on myös muuttuneet aikuisen neidon tyylisiksi.
Muuten Dajiman ulkomuoto ei ole muuttunut, ei enempää arpiakaan.

Luonne:
Dajima nuoruudessaan: (1-2 vuotta)
Dajima on hieman salaperäisen oloinen, tai ainakin se itse sen haluaa ilmoittaa tuntemattomille susille, joita se tapaa. Mutta mikä sen todellinen luonne todellakin on? Mikään ei pysty esittämään kauaa mitään, mikä ei ole sitä itsestään selvää. Eli siis todellisuudessa Dajiman ajatusmaailma on oikeudenmukainen, mutta silti se joskus saattaa ajatella itsekkäästi tai puolueellisesti. Dajima suosii yleensä sellaisia hahmoja, jotka ovat sille mieleen: Käyttäytyvät sitä vastaan kunnioittaen, tai sitten ovat muuten Dajimalle ystävällisiä. Joskus Dajima ei kylläkään näytä ystävällisyyttänsä jokaiselle, mutta sisimmässään se haluaa ystäviä, joille puhua. Dajimalla on kuitenkin vaikea uskoa asioita, jotka todellisuudessa ovat vaarattomia. Neidon ajatusmaailma on hyvin sekaisin menneisyyden pahuuden takia, joten sen luottamus on hyvin vaikea saada.
    Eli siis näkyviä piirteitä Dajimassa ovat sulkeutuva, mutta jos osaa oikealla tavalla tulla puhumaan Dajimalle, se pehmenee ja alkaa itsekin puhua pölpöttämään toiselle, koska sen sisäinen totuuden ääni puhuu sille, mutta Dajima ei aina suostu kuuntelemaan sitä, että tässä olisi taas uusi ystävä, joka haluaa Dajiman ystäväksi, vaan Dajima ajattelee toisen hahmon haluavan satuttaa sitä,  ja tappaa kiduttaen. Dajima osaa olla kiero niille, jotka sitä todella sitä ärsyttävät, ja neito ottaa helposti herneen nenäänsä. Suuttuessaan Dajima on hyvin äkäinen ja saattaa jopa pahimmassa tapauksessa hyökätä toisen kimppuun, kuten pelonsekaisemin tuntein, koska se ei jaksa/siedä tämän läsnäoloa, ja haluaa tämän pois. Muutenkin Dajimalla on lyhyt pinna, eikä se jaksa sietää mitään turhanpäiväistä temmellystä yms.
 Dajima on hyvin perhekeskeinen, ja haluaisi perustaa itsellensä perheen. Itse se ei tullut nuorena paljoa oltua perheensä kanssa, joten se haluaa korjata virheen ja olla juuri kunnollisessa perheessä. Jos Dajima joskus saa omia pentuja, siitä tulisi todella huolehtiva äitihahmo, ja haluaisi kaikkea hyvää pennuilleen.
  Jos tuot hahmosi juttelemaan Dajimalle, sinulla saattaa olla onnea, jos Dajima on hyvällä tuulella, tai se ei pelkää, tai jos Dajima on heikkona, se ei pysty taistelemaan pelonsekaisemin tuntein hahmoasi vastaan.. Jos taas sinun hahmosi on heikon oloinen, tai jotain muuta, sinun kannattaa laittaa hahmosi puhumaan varovasti, Dajima ei kuitenkaan aina huomaa hahmon huonoa kuntoa, joten se saattaa vaikuttaa hyvinkin uhkaavalta, ja saattaa jopa pahimmassa sekoamiskohtauksessa hyökätä viattoman hahmosi kimppuun ilman todellista syytä.
   Neidon luottamuksen pystyy toki saamaan. Luottamus on toki automaattisesti luotu, jos hahmosi on Dajiman yksi pentu tai perheenjäsen (lukuunottamatta isää). Mutta jos vieras susi tulee jututttamaan Dajimaa, sen kannattaa ottaa ensin etäisyyttä, eikä tulla puolen metrin päähän susifobiaa kärsivästä Dajimasta. Hahmon pitää hyvin varovasti koittaa saada Dajima kuuntelemaan itseänsä, esimerkiksi puhumalla lempeästi, ja sellaisella äänensävyllä, että Dajima huomaa, ettei ole syytä. Myös elekieli on tärkeä osa luottamuksen saantia. Jos hahmo tekee pienenkin uhkaavan eleen, Dajima yhdistää sen oitis merkiksi, että toinen haluaa satuttaa neitoa.  
   Dajimalla on aina ollut haaveena perustaa kunnollinen perhe tai lauma, jossa se voisi olla onnellinen muidenkin kanssa, jotka siinä ovat. Neito on heti sen jälkeen, kun on karannut kotiluolastaan, joka löytyy menneisyyden saloista, siitä asti. Dajiman sydäntä riipii se, että jos se ei pysty pitämään perhettä onnellisena, ja yrittää jopa hengellänsä pelastaa perheensä onnellisuuden.. Se ei niinkään haluaisi olla lauman johtaja, joten se tyytyy olemaan ihan jäsen, hieman korkea-arvoisempi, mutta sille riittää se, että saa olla emo. Tai edes jossakin laumassa..
  Dajima on myös tarkka kaikesta, mikä kuuluu sille, tai jollakin tavalla liittyy siihen. Se ei halua jakaa kenenkään sottaisen tai muunlaisen suden kanssa nukkumapaikkaansa tai ruokaansa, sillä neito itse on mahdollisimman siisti ja puhdas. Se sukii vähän väliä turkkiansa, jottei se likaantuisi, pitää huolta aina sellaisesta, joka liittyy jotenkin siihen. Likaisuus tuo sille huonoja muistoja, joita se yrittää karttaa mahdollisimman paljon. Likaisuus tuo mieleen sen lapsuuden, jossa se vietti kovaa nälkää ja törkyä, lasinsiruja ja muitakin oli pitkin poikin luolan lattiaa.. Sitä se ei halua.

Dajima nykypäivänä: (2-3 vuotias)
Dajima on päässyt pienistä mielenoikuistansa eroon ajan mittaa, kun se on tavannut erilaisia susia, jotka ovat todistaneet, ettei maailma ole täynnä pahuutta. Dajimalla kuitenkin on yhä pieni pelko vieraita susia kohtaan, joten se aristaa hieman alkuun uusia tuttavuuksia.
Jos Dajima joutuu pelonsekaisemaan tunteeseen, se menettää kokonaan kontrollinsa itsestään, ja vaipuu pelkästään vääristyneiden aistien varaan.

Muuten, jos katsoo kokonaiskuvallisesti neitokaista, se on kasvanut pienestä, pelokkaasta nuoresta sudesta, itsevarmuutta huokuvaan neitokaiseen. Se yhä pitää turkkinsa hyvässä kunnossa, ja haluaa näyttää itsestänsä siistin ja hyvän kuvan muille.


Menneisyys:
Dajiman menneisyys on hieman surkea Dajiman kannalta, koska se syntyi niin sanottuun "huonoon" perheeseen lehtimetsän siimeksiin. Sen emo kuoli muutaman päivän jälkeen synnytyksestä, koska emo oli loukkaantunut, eikä pentujen isä ollut kovinkaan paljoa läsnä pentujen ja emon luona. Emo ei enää päässyt jalkeillensa heikkouden takia. Pian se kuoli, jolloin pennut jäivät isän hoidettaviksi. Isä toi kerran päivässä ruuan pennuille, hyvin pienen määrän; hyvä että toi jäniksen kokoisen saaliin, ja se piti jakaa kolmelle nälkäiselle silmäparille, mutta ei enempää isää näkynytkään..Dajima eli siis hyvin vähällä ravinnolla, laihtui laihtumistaan, heikkeni heikkenemistään. Myöhemmin se alkoi kyllästyä isänsä temppuiluun ja karkasi luolasta, jossa nukkui ja eli siivottomasti sisarustensa kanssa, josta se ei liiemmin pitänyt, ja nykyään näkeekin sen luonteessa, että se haluaa unohtaa menneisyytensä. Menneisyys on Dajimalle kuin viilto syvään haavaan, kuin unohtuneen sairauden uudelleen puhkeaminen. Kun Dajima karkasi luolastaan, jättäen taaksensa kaiken tutun ja "turvallisen", se oli jokun vähän alle vuoden ikäinen. Sen suhde kahteen muuhun sisarukseensa katkesi oitis, eikä se enää sen jälkeen ollut tavannut niitä. Tästä alkoi sen rankka aika, jolloin se joutui metsästämään kaiken itse, selviytymään vaaroista, ilmaan minkäänlaista opetusta ja mallin antamista.
  Vielä silloin Dajima oli hyvin ystävällinen ja luottavainen, jonkin verran, muihin susiin. Se talsi ihan muina miehinä, iloisena ja hymysuin erään vihamielisen suden luo, kysyäkseen apua, ja sai kunnolla turpiinsa. Se ei pystynyt moneen päivään juoksemaan hyvin, sen takajalka oli vahingoittunut, siltä oli katkennut muutama hammas, mutta ainoa tänä päivänä näkyvä merkki tuosta tapahtumasta on sen oikean korvan takana oleva arpi, ja lisäksi sen pelko muihin susiin.
  Pikku hiljaa se kovetti luonteensa, ja alkoi inhoamaan susia, pelonsokaisemin tuntein, jotka tulvivat sitä vastaan, siinä pelossa, että nämä hyökkäisivät Dajiman kimpuun. Dajima päätti yrittää itse muuttaa pelkoansa, ja pelonsekaisemin tuntein sen sekoittunut mielikuva maailmasta meni sekaisin, ja se alkoi hyökkäämään jokaisen hahmon kimppuun, jotka se totesi vaaraksi itsellensä. Dajima alkoi ottamaan näyttelemisen, jossa se esitti kovanaamaa, ja hyvin pelottavaa. Ja pikkuhiljaa neito siirtyi lähemmäs ja lähemmäs Suvituulen lauman olinpaikkaa. Neito ei rupatellut kovinkaan monelle vastaantulijalle.
  Kun Dajma oli päässyt todella lähelle Suvituulen lauman alueita, se huomasi paikan olevan mukavan hiljainen, ja päätti jäädä asumaan, jonka takia se tapasi Suvituulen laumalaisen, joka voitti Dajiman luottamuksen, ja lopulta neito alkoi luottamaan enemmän muihin susiin. Pikkuhiljaa Dajima varttui pelokkaasta nuoresta sudesta aikuiseksi.
(Tästä alkaa pelaaminen)


Muuta:
- Dajima on minun yksi ensimmäisistä, kunnollisista roolipelihahmoista, mitä koskaan olen tehnyt.
- Dajimalla aloin pelaamaan vuodesta 2010
- Dajiman tiedot ovat muokatut, ei alkuperäiset, koska jokainen roolipeli omistaa omat sääntönsä, joihin hahmo pitää mukauttaa.

Hyväksytty.

Muistathan siirtää edellisen hahmosi laumattomien puolelle, ellei se siellä jo ole