Napakettu | Suvituuli |

Nimi: Napakettu, kutsutaan toisinaan Naaliksi
Laji: Susi
Rotu: Baffininsusi
Ikä: 2 vuotta
Skp: Naaras
Lauma: Suvituuli
Asema: Poppasuden oppilas
Sulka:
- Pronssi-iibiksen siipisulka, noin 15 senttiä pitkä.
- Jonkin verran punaiseen taittuva oranssi, joka suorastaa loistaa valkeasta turkista.
- Kiinnitetty niskaturkkiin aivan vasemman korvan taakse.

Ulkonäkö:
Säkä: Juuri ja juuri 60 cm
Paino: 30 kg

Rakenne ja muodot
Napakettu on erittäin matala ja pienikokoinen susi. Neidillä on lyhyet jalat ja pitkä ruumis, mikä tuo aavistuksen kettumaisen näön. Kokonaisuudessaan yleisprofiilin piirteitä ovat virtaviivaisuus, solakkuus ja notkeus. Pää on pitkänmallinen ja kapea, korvat suuret ja pehmeänmuotoiset. Naaraalla on vahvat lavat ja reidet, sekä huomattavan pitkä, tuuhea häntä. Suoranaisesti siro Naali ei ole, muttei omaa myöskään räjähtävään voimaan viittaavia piirteitä. Neiti on kaikkein eniten notkea ja ketterä, ei niinkään kestävä tai vahva.

Turkki ja väritys
Ensisilmäyksellä Napaketun turkista huomioidaan usein sen ilmavuus ja pehmeys. Ilmava turkki pitää erittäin hyvin kylmää, mutta kosteus sitä vastoin pääsee lähes vaivatta iholle. Laadullisesti karva on pehmeää, sileää ja melko pitkää. Siihen ei tartu helposti likaa, joten turkki on helppo pitää puhtaana. Pisimillään karva on niskan ja kaulan seudulla sekä hännässä. Naalilla on myös varsin pitkät poskikarvat.
Päävärinä toimii puhdas lumenvalkea, joka taittuu enemmän siniseen kuin keltaiseen. Hännässä, rinnassa ja korvissa näkyy selvästi tummanruskeaa, jota on myös viiruna sisemmistä silmäkulmista kohti kuonoa. Myös anturat ovat tämän väriset. Kuono on hailakan ruskea.

Silmät
Nuo kookkaat, pisaranmuotoiset sielunpeilit ovat väriltään minttuun vivahtavan siniset. Niissä näkyy usein rehellinen, eloisa katse.

Liikkeet
Liikkuessaan Napakettu on aina sulava ja varsin notkea. Askeltaminen on jonkin verran pyrähtelevää, ja naaras voi jopa toisinaan hypähdellä kävellessään. Se haluaa ilmaista aurinkoista olotilaa, vaikkei sitä edes olisi. Kaikin keinoin neidin vain on yritettävä luoda hyvää henkeä kaikkialla, missä liikkuu.

Luonne:
Ensimmäisenä Napaketun olemus viestii avoimuutta ja rehellisyyttä. Naaras ei voi yksinkertaisesti sietää valehtelua ja arvostaa syvästi rehellisyyteen pyrkiviä susia. Valkoturkilla on myös erittäin vahva elekieli, mikä vahvistaa avointa vaikutelmaa. Naali ei pidä ennakkoluuloista, vaan ajattelee asiat suvaitsevaisesti. Se jättää yleensä omaan arvoonsa ne, jotka huhupuheisiin ja juoruihin uskovat, ja keskittyy hyvän yhteishengen luomiseen. Mikään ei ole pörröhännän mielestä tympeämpää, kuin jonkun syrjintä ja ainainen kieroilu.Myös lojaalisuus kuuluu Naalin perusarvoihin. Naaras on itse erittäin uskollinen ja odottaa tätä myös muilta. Petturuus on valkoturkin mielestä yksi suden pahimpia ominaisuuksia yhdessä luottamuksen rikkomisen kanssa.

Napakettu puolustaa myös voimakkaasti oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Lähtökohtaisesti kaikki ovat samanarvoisia, eikä kukaan ole muita arvokkaampi vain olemalla olemassa. Tietysti sosiaaliset arvoasemat – eli hierarkia – merkitsevät susineidolle paljon, mutta fyysistä tasoa syvemmällä kaikki ovat samassa asemassa. Naaraalla on tosin paha tapa luoda asioihin hyvän ja pahan raja, ja luokitella susia sen perusteella. Valkoturkki uskoo vakaasti omaan oikeudentajuunsa eikä siedä näkyä, joka sitä rikkoo. Naali tuntee suurta tarvetta puuttua epäkohtiin ja puolustaa tilannekohtaista heikompaa osapuolta. Tämä tietysti heijastaa syvää empatiakykyä.

Mikään suupaltti nuori naaras ei ole. Napakettu kuuntelee mieluumin kuin on itse äänessä, muttei ole missään nimessä epäsosiaalinen. Neiti nauttii laumatoverien seurasta, mutta pysyttelee keskustelussa mieluiten taka-alalla tarkkailijan asemassa. Sillä on tapana kiinnittää huomiota pieniin asioihin eleissä ja puheessa, koska niistä voi usein varsinainen uhkatekijä löytyä helpoiten – moni nimittäin voi ohimennen lipsauttaa jotakin salaista pienillä viesteillä. Naali tietää tämän vallan hyvin älykkäänä nuorikkona. Naaraalla on terävät hoksottimet ja se muodostaa erillisistä asioista kokonaisuuksia varsin helposti. Valkoturkki laskelmoi asiat mielellään huolellisesti, eikä rynni suin päin mihinkään. Lisäksi se rakastaa älyllisiä haasteita.

Napaketulla on ehtymätön tiedonhalu. Naaraan uteliaisuus on vailla vertaa, eikä mikään saa jäädä selvittämättä. Valkoturkki ei kestä tilannetta, jossa jokin asia jää hämärän peittoon – erityisesti sellaista, jossa ei ymmärrä jotakin keskustelun yhteydessä noussut sanaa tai sanontaa. Juuri näitä välttääkseen naaras on kerännyt jo nuorella iällä huomattavan sanavaraston, mikä takaa myös loistavan sanavalmiuden. Vain harva susi enää saa Napaketulle jauhoja suuhun, ja tämä on alkanut saada viimeisen sanan viime aikoina yhä enemmän. Laaja tieto on myös saanut pientä näsäviisastelijan vikaa nuorikkoon, mutta piirre ei ole erityisen näkyvä. Naaras voi toisinaan singahtaa korjaamaan jonkun virheellistä väittämää, mutta ei pyri koskaan tahallaan ärsyttämään.

Pennusta asti valkoturkki on ollut auktoriteetti sisaruksilleen. Napaketulla on luontainen tarve johtaa ja neuvoa. Varsinaista valta neiti ei tosin ole koskaan himoinnut, niin puhdas on vielä naaraan mieli. Pörröhäntä on tarmokas muiden etua ajattelija, joka huolehtii paljon toisten hyvinvoinnista. Neidissä on hieman emollisia piirteitä, mutta ennen kaikkea Naali on uhrautuva. Se on valmis antamaan omasta onnestaan pois lisätäkseen sitä jollekin toiselle. Toisaalta tilanteen sitä vaatiessa naaras ei epäröi tilapäisesti satuttaa toista, jos on kyse tämän hengen pelastamisesta. Napakettu on siis eräänlainen luodinottaja, ja aina valmistautunut heittämään henkensä yhteisen hyvän eteen.

Poppasuden oppilaaksi Napaketun ajoi tämän huolehtivaisuus, empaattisuus ja syvä usko Henkiin. Naaras suhtautuu asemaansa vakavasti ja ottaa vastuun omista teoistaan. Valkoturkki tiedostaa velvollisuutensa, mutta samalla myös oikeutensa. Neiti on täsmällinen ja ehkä myös aavistuksen perfektionisti. Sillä on luontainen tarve miellyttää ylempiään, joten pörröhäntä pyrkii hoitamaan kaiken aina mallikkaasti – Naali vihaa pettymyksen tuottamista muille.

Menneisyys:
Napakettu syntyi loppukeväällä neljän pennun katraaseen tuiki tavalliselle susiparille Suvituuleen. Pentueen elämä oli kuin minkä tahansa muun keskivertosuden. Molemmat vanhemmat olivat tavallisia laumalaisia, eikä pennuilta odotettu alusta pitäenkään mitään suuria. Pentueen vanhimpana Napakettu koki velvollisuudekseen suojella nuorempia sisaruksiaan, mihin oli toisinaan aihettakin. Eräällä metsästäjällä oli nimittäin alun pitäen ollut jotakin Naalin isää vastaan, ja tämän jälkikasvu käyttäytyi varsin nokkavasti Napakettua ja sen sisaruksia kohtaan. Valkea naaras oli kuitenkin pentuna melkoinen tuittupää ja voitti pienen kokonsa takaisin aggressiivisella puolustautumisellaan – mikä tosin oli loppupelissä hyökkäys niitä kopeita pentuja kohtaan.

Vuoden ikäisenä jo rauhoittunut ja nykyistä muistuttava Napakettu tapasi suunnilleen samanikäisen naaraan, Syyslehden. Siitä muodostui ystävyys, joka ei ollut sen kummempaa kuin mikään muukaan. He ymmärsivät toisiaan ja nauttivat toistensa seurasta. Nuori Napakettu, joka vielä kokeili siipiään elämän tiellä ja oli täysin avoin vaikutteille, tajusi kuitenkin myöhemmin, että jokin oli väärin. Naaras oli liian kiintynyt, ja he olivat fyysisesti liian lähekkäin. Kesti jonkin aikaa ennen kuin kumpikaan tajusi, että tuo läheinen suhde oli vaikuttanut molempien kehitykseen vääristävällä tavalla – tai niin Naali asian ainakin ajatteli. Pian molemmille naaraille valkeni, että heidän suhteensa oli tunnustelevaa rakkautta. Naaraat olivat vielä hyvin nuoria, joten eivät tietenkään osanneet vielä ajatella asiaa rakkautena. Silti sitä se oli: haparoivaa, kokeilevaa rakkautta.

Napakettu, joka halusi olla isona jotakin tärkeää, ehdotti ensimmäisenä, että he pidättäytyisivät rakkaudestaan. Syyslehti vastusti ajatusta aluksi, muttei halunnut itsekään menettää kasvojaan niin nuorella iällä. Niin sudet kielsivät tunteensa. Valkea pörröhäntä tunnusti koko jutun sisaruksilleen, jotka puolestaan lupasivat olla kertomatta siitä kellekään.
Mutta Napakettu oli vielä hyvin nuori ja erittäin avoin vaikutteille. Kiinnostus naaraisiin ei jäänyt ainoaksi oikeaksi, vaan lähestyessään toista ikävuottaan tämä huomasi jo katselevansa uroksiakin. Niin sanotun ”lapsuuden rakkauskokeilun” tuloksena neiti kuitenkin katseli viehättäviä naaraita salaa haikaillen. Ja joku katsoi myös tätä sinisilmää vähemmän salaten. Nuorehko uros, Kytö, oli selkeän kiinnostunut pienestä naaraasta ja ryhtyi sitten piirittämään tätä. Napakettu oli kasvanut yhä huomaavaisemmaksi eikä siis suoraan tyrmännyt toista, vaan antoi uroksen riekkua oman aikansa. Kytö ei kuitenkaan pitänyt siitä, ettei naaras heti langennut hänen eteensä.

Kerran oli nuori valkoturkki yksin metsällä – naaras toivoi jonkin aikaa pääsevänsä metsästäjäksi. Tuolloin tuli kivikkoisen harjun rinteellä yllättäen vastaan Kytö. Uros uhkaili ja lähenteli esteettömästi, eikä pienikokoisella Napaketulla olisi ollut mitään toivoa lähteä tilanteesta väkisin. Kytö väitti aikovansa astua juuri sukukypsäksi tulleen naaraan väkisin, jos tämä ei suostuisi liittoon uroksen kanssa. Ja mikä olisi vastaavassa tilanteessa järkevämpää kuin kieltäytyminen? Näin Naali ainakin ajatteli. Punaruskeaa urosta ei naaraan hangoittelu miellyttänyt, ja se oli vähällä käydä maahan alistetun Napaketun päälle. Silloin kuitenkin kivet alkoivat tuntua huterilta, ja pienimpiä alkoi irtoilla kivikosta. Kytö rymisi isompien kivien mukana jyrkän rinteen juurelle, kun taas Napaketun onnistui häntä pörhöllään loikkia kauemmas reunalta(Kytön vasen reisi ja molemmat lavat vaurioituivat niin, ettei tämä tule koskaan kävelemään normaalisti).

Se oli kuin merkki. Valkeaturkkinen naaras oli varma, että Metsän Henki oli päättänyt suojella sitä Kytön hyökkäävältä himolta. Napakettu uskoi, että Hengillä olisi tälle tarvetta, eivätkä he siis halunneet tämän tahriutuvan ennen virallista parinottorituaalia. Niinpä naaras päätti omistaa koko lopun elämänsä Hengille ja hakeutui sinnikkäällä asenteella poppasuden oppiin.

Muuta:
- Napakettu on läheisissä väleissä kolmeen sisarukseensa.
- Naaras on seksuaaliselta suuntaukseltaan bi, mutta pyrkii nykyään salaamaan kiinnostuksensa naaraisiin – jo oman uskottavuutensa ja häpeänsä tähden.

Suunnitelmia:
- Sisaruskatraalle tulen hakemaan pelaajia.
- Kohoaminen poppasudeksi on tietysti oppilaalla päämääränä, mutta ei läheskään vielä.

Pelaaja: Tenrou – olen harrastanut foorumipelejä jo noin 5 vuotta. (Ja juu, olen se kysymys-töpössä piipahtanut Amber, mutta foorumin mielestä kyseinen käyttäjätunnus on jo käytössä...)

Oih, kerrassaan valloittava hahmo!

Ei mitään lisättävää tai moitittavaa, tervetuloa Susimorsiameen!

Omituista, ei meillä kyllä pitäisi ketään sen nimistä olla rekisteröityneenä.. Voin vielä tarkistaa tilanteen, ja mikäli löydän ratkaisun, voin laittaa sulle privaa tulemaan? Ellet sitten selviä tuonkin nimimerkin kanssa Voithan yrittää lisätä alkuperäiseen vaikka ykkösen perään?

Kyllä tämä nick menee vallan hyvin, liikuskelen tällä joissakin paikoissa muutenkin ;3 Halusin vain ilmoittaa, ettette jää turhia Amberin tuloa odottelemaan.