Tuska, häviön muisto

Nimi: Tuska

Laji ja rotu: Susi, harmaasusi
Sukupuoli: Uros
Ikä: noin 2 vuotta
Sulan alkuperä: Valkopääkotkan niskasulka. Aivan lumenvalkea, kärjessä ruskea laikku.
Lauma: Ikirouta
Asema: Metsästäjä

Ulkonäkö:
Paino 55kg
Säkäkorkeus 57cm

Tuska on pohjaväriltään sinertävän keskiharmaa, ja uroksella on selän, niskan, pään yläosan ja hännän yläosan kattava tummansiniharmaa väritys. Mahanalunen, tassut, hännän alaosa ja niskaharjas ovat vaalean siniharmaat. Tuskan silmät ovat syvää sudenkeltaista sävyä, ja niissä on häivähdys meripihkaa. Molempien silmiensä yli tuolla kulkee vaalean siniharmaat merkit, ja samansävyinen laikku tuolla on myös kirsunsa kärjessä. Tuon turkki on karkeaa ja erittäin hyvin säätäkestävää, ja pehmeä, rasvoittuva pohjavilla suojelee nuorta tehokkaasti kylmältä. Vastaavasti urokselle tuottaa epämukavaa oloa erittäin kuumat hellepäivät. Turkki on tuuheinta niskan, kaulan ja rintakehän kohdalla.

Vartalotyypiltään Tuska on kehittymässä jokseenkin etupainoiseksi ja lihaksikkaaksi. Tuolla on vahva ja jykevä niska sekä syvä, vahva rinta. Jäntevät selkälihakset sekä sileät, kestävyyttä omineet vatsanalueen lihakset takaavat sulavan ja matkaavoittavan askeleen. Raajat ovat pitkänomaiset ja vielä hieman pentumaista hontelomaisuutta on havaittavissa. Tuskan pää on hyvin kulmautunut nuoreksi urossudeksi, ja tuon leuat haastavat jo isommankin saaliin tai vastustajan tosiotteluun. Otsapenger on sopusuhtainen ja melko korkea, ja otsaa koristaa niskaan jatkuva harjas. Uroksella on sudelle tyypillisesti enemmän pituutta kuin korkeutta, ja tasapainoinen, nuoren suden lihaksikas vartalo on valmis ottamaan kovan elämän fyysiset haasteet vastaan.

Luonne:
Tuska on luonteeltaan räiskyvä tapaus. Sanoo usein ennen kuin ajattelee, mutta lupauksensa pitää aina. Tuska on positiivinen luonne, jonka rento hälläväliä-asenne saattaa hämätä, ja aiheuttaa aavistuksen huolimattomasta, ärsyttävästä ja vastuuntunnottomasta nuoresta uroksesta. Todellisuudessa Tuska piilottaa tällä käytöksellään kaiken mahdollisen pahan olonsa tai loukkaantumisensa sisäänsä. Uros heittää miltei kaikki asiat leikiksi, mutta kun tosissaan keskittyy niin tekee kyllä parhaansa - ja usein ylittääkin itsensä. Halutessaan saavuttaa jotain Tuska on erittäin päättäväinen ja sisukas, joissain tapauksissa tuo piirre yltyy jopa itsepäisyydeksi. Näissä tapauksissa uros ei ole pysäytettävissä muulla kuin raa'alla voimalla - jos silläkään.

Narttujen seurassa tuo ei tunne olevansa ihan oikeilla vesillä, tottahan nuori uros vielä etsii itseään. Tuska tuntee itsensä epävarmaksi yrittäessään käyttäytyä samalla mahdollisimman kunnioittavasti, mutta kuitenkaan itseään alentamatta. Välillä Tuskan itsepäisyys saa otteen, ja tuo alkaa hyväntahtoisesti rehennellä nostaakseen omaa arvoaan. Uros on kuitenkin tipautettavissa todellisuuteen erittäin helposti. Kerran kunnolla ystävystyttyään uros ei jätä ystäväänsä pulaan, ja arvostaa suuresti saamiaan suhteita.

Nuori uros kaipaa myös aikaa itsekseen. Usein tuo lähtee myöhään illalla yksin kävelemään tai juoksemaan metsään, saadakseen aikaa puida päivän tapahtumia ja pohtia, missä pitäisi parantaa. Tuska on todella tuloshakuinen, eikä kestä hävitä varsinkaan itselleen. Silloin tällöin tuo murehtii asioitaan niin tiiviisti, että vain kunnon töytäisy saa tuon takaisin todellisuuteen.

Menneisyys:
Tuska syntyi pariskunnan ainoana pentuna. Heti Tuskan syntymän jälkeen vielä nimeämätön pentu annettiin sijaisemolle, sillä hänen vanhempansa oli tuomittu kuolemantuomiolla. Tietämättömyydessään onnellinen vastasyntynyt pentu oppi tuntemaan sijaisemonsa tuoksun oman emonsa tuoksun sijaan.

Varsinainen Tuskan tarina alkaa hieman ennen Tuskan syntymää, kun Ikiroudan ja Suvituulen lauman välillä oli kiistaa saaliin katoamisen vuoksi. Ikiroudan lauma näki nälkää, ja Suvituulen lauma sai nauttia heidän saaliistaan - omilla maillaan. Tuskan isä Rakka oli yksi susi niistä vakoojista, jotka lähetettiin selvittämään, oliko Suvituulen poppasusi kenties loitsinut saaliit pois. Muun vakoojat saivat surmansa miltei heti kärsimättömyytensä ja nälkänsä vuoksi, ainoana takaisin palasi Rakka. Rakka kertoi paenneensa, kun toisen lauman poppasusi oli arvannut hänen läsnäolonsa ja uhannut kirota Ikiroudan lauman. Silloinen laumanjohtaja ei uskonut Rakkan sanaa, vaan kiivastuessaan päätti teloituttaa Rakkan. Syyksi tuo sanoi, että aina luotettava ja laumaansa palvellut uros oli pettänyt laumansa - oli jättänyt tehtävänsä suorittamatta ja vielä tappanut kumppaninsa. Rakka nöyrtyi tähän päätökseen levollisin mielin, tietäen, että hänen puolisonsa Valonleikki jäisi huolehtimaan pian syntyvästä pentueesta.

Kuinka ollakaan, kuullessaan puolisonsa tuomiosta Valonleikki suivaantui suunnattoman paljon, ja kieltäytyi edes kuuntelemasta mitään syitä puolisonsa muka ansaitsemaan kuolemaan. Tuo piti palopuheen, jonkakaltaista ei Ikiroudan laumassa oltu koskaan kuultu. Sekään ei kuitenkaan riittänyt, vaan silloinen alfa vaatimalla vaati Rakkan päätä vadille. Niimpä puolisonsa häpäisemisestä suuttunut Valonleikki vaati tulla itsekin teloitetuksi. Hän ei kantaisi mustaa sulkaa eikä astuisi lauman loan joukkoon juuri syntyvän pentueensa kanssa. Viisas narttu pyysi kuitenkin armonaikaa synnytykseen asti, jotta viaton pentu saisi elää.

Ja niin Tuska syntyi, ja luovutettiin sijaisemolle. Tuskan vanhemmat lähtivät raskain mielin mutta onnellisina tietäessään, että viaton pentu saisi elää elämänsä, vaikkakin ilman vanhempia. Jälkeenpäin Ikiroudan armoton alfa kuoli nälkään luolassaan, kun ei suostunut lähtemään Suvituulen lauman maiden laitamille metsästämään ruokaansa. Laumalaiset yrittivät tarjota tuolle ruokaa, mutta silloinen alfa ei huolinut sitä, ja niin lopulta kuoli. Laumassa alettiin puhua, että silloinen poppasusi oli kironnut alfan tämän väärästä kuolemantuomiosta johtuen. Pian laumalaisten silmät aukesivat totuudelle: Rakka oli ainoana vakoojista palannut, ja hänellä olisi saattanut olla tietoa, joka olisi pelastanut heidät. Ja he olivat pelkureina antaneet alfan tuomita hänet ja puolisonsa kuolemaan! Lauman jäsenet häpesivät ja surivat kuolleitaan hetkisen. Niin, ja aina nähdessään Tuskan he muistivat kaiken. Urospentu sai nimekseen juurikin Tuska tästä edellämainitusta syystä, ja hänestä tuli lauman taakka, jota kukaan ei halunnut huoltaakseen.

Tuska kuitenkin selviytyi aikuisuuden kynnykselle, ja oli nyt valmis elämään ilman huoltajaa. Tuskan mieltä kirvelevät ajoittain ajatukset siitä, että hän edelleen laumalaistensa silmissä joskus aiheuttaa tuskaa ja häpeää. Tuska piilottaa tämän oman kipunsa asenteensa taakse, ja on päättänyt silti rakastaa ja kunnioittaa laumaansa vihaamisen ja kaunankannon sijaan.

Muuta:
Etsin Tuskalle ystävyyssuhteita ja nuoren iän ihastumista Myös joku peli, jossa tuon menneisyyden muistava susi syyttää tuota siitä, että muistuttaa onnettomasta tapahtumasta.