Salpasydän, Poppasusi

Perustiedot:
Nimi: Salpasydän

Laji: Susi

Rotu: Harmaasusi

Ikä: 4 vuotta

Sukupuoli: Naaras

Asema: Poppasusi

Sulan alkuperä: Sai sulkansa äidiltään, Usvajalalta. Laatunsa perusteella peräisin isolepinkäisestä. Kooltaan n. 15cm väritykseltään valkoinen, joukossa aavistuksen harmaata.

Lauma: Ikirouta

Ulkonäkö: Naaras on ruumiinrakenteeltaan jäntevänsopusuhtainen, ilman mitään sen kummempia erikoisuuksia, ellei hiukan repaleista korvaa lasketa. Hartiakorkeutta tuolla on noin 75 cm ja painoa löytyy 40 kiloa.
Turkki on väritykseltään pää-osin aivan tummanharmaata ja joukosta löytyy sopivina annoksina tummempaa ja vaaleampaa hiekansävyä. Turkki on lyhyehköä, erittäin tiheää ja karkeaa, minkä ansiosta se ei pahemmin takkuunnu.
Salpasydämen silmät ovat väriltään kellertävät, aavistuksen punertavaan taittavat. Kirsu taasen on hiilenmusta ja anturat ruskeat.


Luonne: Sinäänsä hukan luonne sopii hyvin nimikkolintuunsa, lepinkäiseen, sillä naaraalla on hiukan samantyylinen tapa ärsyttää lajitoverinsa miltei hengiltä; joskaan ei kuitenkaan aivan kirjaimellisesti, niinkuin kyseinen lintu oikeasti tekee.
Tummaturkki omaa erittäin kärkkään kielen ja laajan sanavaraston, eikä sille todellakaan tuota minkäänlaisia ongelmia tuoda mielipiteensä esille, silloinkin kun sitä ei ihan välttämättä kaivattaisi. Toisaalta, kanssa-eläjät voivat taatusti luottaa naaraan rehellisyyteen ja agrissiivisesta esitystavasta huolimatta , Salpasydämen arvostelukykyyn. Juoruaminenkaan ei kuulu hukan luonteeseen, eli tuolle voi huoletta purkaa sydäntään,( kunhan vain on varautunut tuomitsevan asenteen varalta ) ilman pelkoa, että juttu leviäisi eteenpäin. Poikkeuksen tekevät kuitenkin erittäin vakavat asiat, jotka saattaisivat vaarantaa koko lauman turvallisuuden; naaras kun on ehdottoman uskollinen laumansa johtajalle, eikä koskaan salaisi tältä mitään tärkeää.
Suden kanssa ei ehkä ole kaikkein helpointa tulla toimeen, mutta ajan kanssa tummaturkkikin saattaa mieltyä yksilöihin siinäkin määrin, että arkinen, pisteliäs puhetyyli taittuu lempeämpään äänensävyn, mahdollisten halveeraavien nimitysten ja haastavan äänensävyn tipahtaessa pois. Toki, tällästä "suosinosoitusta" ei suoda ihan kaikille, vaan vain tarkoin harkituille lajitovereille, joiden kanssa Salpasydämellä on molemminpuolinen kunnioitus ja yhteissymmärrys.
Poikkeuksellinen asema laumassa on tuonut luonteeseen mukaan myös ripauksen tervettä ylpeyttä ja vastuuntuntoa. Naaras ei koskaan laiminlöisi vastuulleen annettu tehtävää, vaan suorittaa jokaikisen riitin asiaankuuluvalla huolellisuudella ja kunnioituksella. Eihän vakavien asioiden kanssa sovi hosua; ainakaan tämän yksilön mielestä.
Salaisesti tummaturkki toivoisi joskus tulevaisuudessaan löytävänsä puolison ja ehkäpä saavansa pentujakin, mutta ikäväkseen tuo taitaa olla vähän liiankin paha suustaan useimmille uroksille tai vaihtoehtoisesti susi ei pidä uroita "arvoisinaan". Joku dominoivampi yksilö voisikin sopia, sillä edellytyksellä että Salpasydän olisi valmis nielemään ylpeytensä ja laskeman "suojamuuriaan" sen verran, että päästäisi lajitoverin lähelle itseään.


Menneisyys: Syntyi nykyiseen kotilaumaansa, Ikiroutaan poppasusi-naaraalle, joka luonnollisesti tahtoi jälkeläiselleen saman aseman kun itselläänkin oli ollut. Salpasydän tutustutettiin jo varhaisella iällä rituaalien saloihin, ja tuon emä piti tarkoin huolen siitä, että pikkuinen varmasti osaisi jokaisen rituaalin vaikka unissaankin, mikä onnistuikin aivan yli odotusten. Tummaturkki oli heti alkuunsa hyvin kiinnostunut tästä toimenkuvasta ja otti innolla vastaan jokaikisen tiedonmurusen, jonka emo sille vain soi.
Muutaman vuoden opiskelujen jälkeen Salpasydän pääsi; tai joutui soveltamaan oppimaansa käytännössä hautarituaalin muodossa tuon emon kuoltua tuntemattomasta syystä. Naaras tietenkin suri kovasti menetettyä läheistään, mutta samalla palava into tulevaa toimenkuvaa kohtaan auttoi pääsemään valitettavan tapahtuman yli. Poppasudeksi kohottaminen teki hukasta entistäkin huolellisemman ja täsmällisemmän; alkuun ehkä vähän liiankin, mutta tämä pieni epäkohta tasouttui muutaman riitin myötä.
Asemansa vakiintuessa susi oppi kunnioittamaan Henkiä aina vain enemmän ja enemmän ja samalla tämä myös ymmärsi toimellaan olevan syvemmänkin merkityksen, eivätkä rituaalit enää olleet vain orjallisesti noudatettuja tapahtumaketjuja, vaan jotain paljon suurempaa ja hienompaa.
Naaras koki myös etäisen ihastumisen erääseen urokseen, muttei koskaan rohjennut, tai yksinkertaisesti tahtonut viedä asioita pidemmälle ja lopulta koko juttu jäi unholaan.
Repaleinen korva on vielä suhteellisen tuore juttu, sillä tuon vamman hukka sai vain pariviikkoa ennen kuin täytti neljä, erään epä-onnisen kävelyretken päätteeksi, kun Salpasydän onnistui suututtamaan erään laumalaisensa pahasti herjoillaan. Susi kuitenkin tiedosti tapaturman omaksi syykseen, eikä kanna tästä mitään kaunaa.


Muuta:
- Uskoo ja kunnioittaa erittäin vakavasti Henkiä.
- Luonne tulee muuttumaan jossakinmäärin, kunhan hahmo vähän kasvaa ja kypsyy
- Pariutuu ja saa pentueen tulevaisuudessaan.
- Tiedoista saattaa löytyä jotain epä-kohtia tarkistamisestani huolimatta, sillä osa teksteistä on kirjoitettu yömyöhään ja yliväsyneenä.



Pelaaja: Rei. Olen pelaillut lähinnä susi/koira-aiheisia ropeja nyt jo kolme vuotta. Fantasia-väritteisiä, realistisia... Lähes kaikenlaisia on kokeiltu!