Varjo, Ikiroudan Alfa

Nimi: Varjo
Laji: Susi
Rotu: Arktinen susi
Ikä: 4 vuotta
Sulan alkuperä: Joutsenenhöyhen

Asema: Alfa

Ulkonäkö:




Paino 50kg

Säkäkorkeus 76cm

Turkki on lyhyehköä, tuuheaa ja pehmeän tuntuista, suoraa. Turkin pohjaväri on musta, jaloissa, hännässä ja päässä tummanharmaata. Kasvojen alaosa vaaleamman harmaa, kuten myös tassut ja hännän kärki. Turkki on noin 5cm pitkää, osittain muunmuassa kaulan ympärillä hieman pidempää. Pitkät, hoikat jalat, kantaa vartalonsa kevyen näköisesti vaikka omaakin jäntevät lihakset. Vartalotyyppi suosii enemmän ketteryyttä, ja voimaa löytyy eniten leuoista. Naaraaksi melko korkea ja jäntevä.

Turkki on erityisen karkeaa, ja se pörhistyy pienimmästäkin ilman kosteudesta, varsinkin kauluksen kohdalta. Varjon silmät ovat aivan kalpeansiniset, kylmät ja arvioivat, ja vasemman silmän alapuolella olevat vaaleat pisteet erottuvat hyvin.


Luonne:
Varjo on useimmiten nimensä mukainen; hiljainen, kylmä, tarkkailee ja seuraa katseellaan jokaista. Varjo on suurimman osan ajasta kylmän rauhallinen, suorastaan pelottavan rauhallinen, ja miltei mikää¤n ei saa tämän rauhaa järkkymään. Hänen päätöksensä ovat huolella tehtyjä, punottuja suunnitelmia, joita kierouttaa vain hänen oma mielensä. Usein niistä kuitenkin tulee toimivia, ja täysin ennalta-arvaamattomia.

Varjo osaa olla kieron mielistelevä, jos katsoo tilanteen sitä vaativan, mutta saattaa vaihtaa mielipidettään ja tunnetilaansa kesken keskustelun, vain nähdäkseen, miten muut reagoivat ja miten fiksuja he ovat. Varjo on vaarallinen susi, joka ei kaihda keinoja saavuttaakseen laumansa itse kuvitteleman parhaan. Varjo ei ole tyhmä, ja se joka häntä tyhmäksi luulee on pian korvaa tai päätään vailla, jos erehtyy niin mainitsemaan hänen kuullensa. Sanotaanhan, että hulluuden ja nerouden raja on hiuksenhieno. Varjolla on myös oma vahva kannattajajoukkonsa, joiden mielestä jokainen Varjon suusta kuultu sana on kuin Hengen tahto: heidän mielessään Varjo on heti Hengistä seuraava.

Ollessaan suhtkoht varma siitä, että hän ja hänen laumansa ovat turvassa, Varjo sallii itsensä rentoutua - kuitenkin pitäen itsensä jatkuvasti valppaana vaaran varalta. Varjo ei myöskään ole paha, hän rakastaa vilpittömästi jokaista laumansa jäsentä, omalla kieroutuneella tavallaan. Jotkut laumasta varmasti ajattelevat Varjoa ilkeänä ja julmana, joskin tahdonvoimaisena ja vahvana johtajana, ja todellisuudessa Varjo miltei näitä kaikkia onkin. Hän ei vain itse ajattele olevansa julma.

Varjo on hyvin tietoviisas, vaikkei laumansa vanhimmasta päästä olekaan - vaihteleva elämänkokemus, joka vastaavasti nuoremmilta puuttuu, antaa hänelle etusijan johtajan asemaan, niinkuin myöskin nuori ikänsä ja vetreä, vahva kehonsa. Varjo on naarassusi parhaimmassa iässään ja parhaimmissa voimissaan - niin henkisesti kuin fyysisestikin - , ja siksi miltei mahdoton tiputtaa valtaistuimeltaan. Ainakin toistaiseksi.

Menneisyys: Varjo syntyi kolmen pikkuisen pentueeseen, varhain kirpeänä syysaamuna. Tämän veljet, Kinos ja Riite olivat kumpikin vaaleampia väriltään, lähes vaaleanharmaita. Pentueen ainut narttu olikin sitten tummaakin tummempi Varjo: hän nimensä mukaisesti eli koko nuoruutensa veljiensä varjossa, vanhempien ja lauman ylistäessä hänen veljiään ja miltei unohtaen Varjon olemassaolon. Aina silloin tällöin joku laumalainen vilkaisi Varjoa, mutta käänsi katseensa nopeasti pois saadessaan vastaansa jääsilmien kylmän, kovan tuijotuksen. Kaiken kovuutensa alla Varjo oli vain pieni tyttösusi, vailla rakkautta, kannustusta ja kehuja, joita se tarvitsi päästäkseen elämässään hyvään ja tasapainoiseen alkuun.

Tasapaino olikin yksi suurimmista puutteista Varjon elämässä, pitkän aikaa vielä tämän aikuisvuosillekin. Kuitenkin kolmevuotiaana Varjo tapasi Rastan, vahvan yksinäisen urossuden, joka oli vain jättänyt laumansa etsiessään uutta. Varjo ja Rasta rakastivat toisiaan tulisesti, ja ensimmäistä kertaa elämässään Varjosta tuntui, kuin hän eläisi. Rasta haastoi vanhan alfanaaraan taisteluun johtajapaikasta, vaikka kukaan laumalainen ei olisi kehdannut niin tehdä, ja nousi johtajan paikalle Varjo vierellään, parisuhteen solmu sydämillään.

Elämänkäänne toi kuitenkin muutoksia Varjon luonteeseen: hän alkoi käydä ylpeäksi saatuaan kaiken, mitä oli aina halunnut. Loppujen lopuksi ylpeys ja sokeus omille typeryyksilleen kostautui Rastan väkivaltaisena kuolemana, kun biisonilauma jyristi tämän yli kesken ajojahdin kuin vieraan voiman ajamana. Varjo uskotteli itselleen, että se oli vain onnettomuus, mutta mikä muu kuin hänen ylpeytensä nostattama Henkien viha olisi saanut kokonaisen biisonilauman kääntymään avaralla maalla yhtäkkiä ympäri? Mikään luonnollinen seikka ei saanut niitä tuolla tavalla kääntymään: nopea ja vahva biisoni juoksi pelästyessään tasaisella maalla suoraan, ja kovaa, ja harvoin edes vaihtoi suuntaa muutenkuin tulen pelosta.

Varjo hiipui ja sairastui muutama kuukautta kestävään keuhkotautiin surusta ja itsesyytöksistä. Tämä hetkellinen selväjärkisyyden aika antoi hänelle vapauden pyytää Hengiltä ja Rastan hengeltä anteeksi, ja hän tunsi olevansa hirvittävä olento. Sairaus kuitenkin parani, ja Varjo ajatteli sen merkitsevän, että hänelle on nyt annettu anteeksi - enemmänkin. Pian tervehtymisensä jälkeen hän löysi hohtavan valkoisen joutsenensulan, jonka sitten kiinnitti päähänsä vanhan lokinsulan sijaan. Hän oli siis henkien suosiossa, ja hän käyttäisi sitä hyödykseen.

Muuta: Etsin alfaurosta Ikiroudalle, puolisoa Varjolle!

Pelaaja: NortherN