New boss [Karma&Kolke]

Suvituulen uusi alfa, Kolke asteli laumansa reviirillä häntä ylpeästi pystyssä. Uros ei ollut vielä kunnolla ehtinyt edes käsittää, että tuon asema oli hujauksessa noussut tavallisesta laumalaisesta johtajaksi. Ei tuo mikään ihme toki ollut; Kolkkeen luonne oli mitä sopivin lauman johtajan asemaan ja aikomukset hyvät. Tuskin kovin moni Suvituulelainen tulisi olemaan tyytymätön Kolkkeen aikakauteen alfana.
Kolkkeen kasvoilla aina karehtiva pesunkestävä hymy oli ollut jo jonkin aikaa kasvanut päivä päivältä; mieliala oli korkealla, vaikka toki uros yritti oppia murehtimaan lauman tulevaisuutta. Sillä hetkellä Kolke ei kuitenkaan keksinyt mitään huolehtimisen aihetta, sitä vastaan ei kapinoitu (ainakaan toistaiseksi) eikä Ikiroutalaisistakaan ollut harmia (myöskin toistaiseksi).

Kolke heilautteli häntäänsä kävelyn tahtiin, kultaiset silmät tarkkailivat ympäristöä tuikkien lähes pentumaisen iloisesti. Vaikka uroksen katse sai tuon näyttämään ikäistään nuoremmalta, käytös muiden seurassa sentään oli aikuismaista.
Uroon suuret käpälät eivät uponneet hankeen paljoa, sillä ne levisivät niin laajoiksi että kävivät lumikengistä. Noin susi pystyi jolkottamaan talvella pitkiäkin matkoja yhtä vaivattomasti kuin lumettominakin kuukausina. Sillä hetkellä Kolke tahtoi löytää Suvituulen Poppasuden; uros ajatteli että Karmalla saattoi olla jotain mitä hänen kuuluisi tietää. Uroo halusi myöskin tietää poppasuden kannan asiasta, joka koski Suvituulelaisten ja Ikiroutalaisten välien sovittelua. Kolke halusi taata laumalleen, että sotaa Ikiroutalaisia vastaan ei tulisi. Tietenkään uusi alfa ei pystynyt lupaamaan ikuista rauhaa, mutta pyrki saavuttamaan edes pitkäaikaisen aselevon. Kenties Kolke saisi laumat jopa pitämään toisistaan.

Noita miettiessään uros haistoi toisen suden, muttei pystynyt heikon hajun perusteella varmasti sanomaan, oliko tuo Karma. Kolke oli kuitenkin etsinyt toista jo jonkin aikaa, ja toivoi hartaasti löytäneensä Poppasuden.

Karma asteli aukion laitamia omissa mietteissään. Sen pää oli pystyssä ja ryhti mitä parhain, mutta sen haaveilevat, kalpeansiniset silmät eivät näyttäneet tätä maailmaa näkevänkään. Massiivisen uroksen valkea turkki hulmusi leppeässä, jo lämpimän tuntuisessa talvituulessa, ja lumi narskui tuon tassujen alla. Uroksen tassut olivat kuin lumikengät, vaikkeivat niin kauniit, niin käytännölliset ne olivat.

Karma säpsähti ja käänsi päätään näennäisen rauhallisena ja rentona. Selvästi joku oli tulossa, askeleet kuuluivat. Askeleet olivat uroksen, se oli selvä, ja sen verran äänekkäät että tulija asteli reippaasti ja pelkäämättä. Varmasti siis laumalainen. Ja luultavasti arvoasemassa, Karma päätteli. Ikäistään vanhemman oloinen poppasusi virnisti ilkikurisesti ja istahti maahan, kasvot tulijaa kohden. Ja tekeytyi odottavan näköiseksi. Se oli jännä, miten pienillä teoilla sai toiset uskomaan, että sudella on yliluonnollisia voimia: jokainen susi voisi kuulla toisen askeleet ja tekeytyä sen näköiseksi, kuin olisi koko ajan tiennyt toisen tulevan - jos tajusi. Yliluonnollisia voimia Karmalla olikin, mutta arkisten pikkuasioiden ennustaminen ei kuulunut niihin. Lähinnä ennustavat unet ja henkimaailmaan matkaaminen.

Karma veti vinon hymyn kasvoilleen, kun tunnisti toisen uudeksi alfaksi: tuo oli kunniakkaasti noussut tavallisesta perheestä johtoon johdonmukaisella ja oikeudenmukaisella olemuksellaan. Poppasusi nyökäytti päätään kunnioittavana, mutta tasavertaisuuden osoittavana eleenä. Karma itse kun ei ollut varma, pitikö toisesta vielä vai ei. Tosin, tuotakin elämänsä tarkkailleena poppasusi uskoi toiseen.

//Sori kesto, nettiyhteys oikkuilee... -_- Hei muuten, onko lauman reviirillä mitään paikkaa/pesää missä alfat/alfaparit ovat asuneet, vai tekeekö Kolke itselleen jonkun loukon tai jotain..?//

Kolke ravasi pää ylväästi pystyssä, korvat valppaasti pystyssä, kohti toista. Lähempää kävi ilmi, että toinen oli kuin olikin Karma. Uusi johtaja hymyili poppasudelle ystävällisesti ja iloisesti, vaikkei tahtonutkaan vaikuttaa turhan tuttavalliselta.
"Päivää, Karma. Olenkin etsiskellyt sinua!" Kolke tokaisi pysähdyttyään Karman eteen. Hetken tutkailtuaan valkeaa urosta katseellaan alfa huomasi toisen istuneen siinä kuin odotellen. Tuo sai Karman näyttämään Kolkkeen silmissä viisaalta ja mystiseltä, elämää nähneeltä sudelta. "Minä etsin sinua, mutta sinä taisitkin jo odotella, vai?" Kolke kysäisi hyväntuulisesti. Vaikka veikeän näköinen luppakorva susi olikin jo johtaja laumassaan, hymyillessään uros näytti nuoremmalta.

"Oletko voinut hyvin ja pysynyt terveenä näin talvipakkasillakin, poppasusi?" Kolke kysyi etsien ääneensä asiallisempaa sävyä - eihän uusi alfa voisi hihkua ja hymyillä typerästi poppasuden edessä. Vaikka Kolke saattoi vaikuttaa hiukan turhan pentumaiselta johtajaksi, tuo omasi vakaan luonteen ja innostus tasaantuisi alun jälkeen. Sillä hetkellä uros vain oli vielä täpinöissään uudesta asemastaan, eikä vaeltelu reviirillä tuntunut kuluttavan uroksen energiaa.
Annettuaan toiselle aikaa vastata, Kolke janosi vastauksia päätään askarruttaviin kysymyksiin.
"Kuule Karma, tahtoisin pyytää sinulta kantaa muutamaan suunnitelmaani... tai siis yhteen, mikä pitää varmaan jakaa muutamaan vaiheeseen", Kolke aloitti vakavoittaen ääntään. "Minä ajattelin, että olisiko mahdollista että... Ikiroutalaisten ja Suvituulelaisten välejä soviteltaisiin? Kun on niin paljon muutakin pohdittavaa kuin turhanpäiväinen tappeleminen, ja olisi mahtavaa jos saisimme aikaan edes väliaikaisen aselevon, joka takaisi molemmille laumoille turvalliset olot. Tietysti ajattelen enemmän Suvituulelaisten parasta, mutta jos kykenemme vakuuttamaan myös Ikiroutalaiset puheilla turvallisuudesta, luulen että se voisi onnistua", Kolke selitti yhteen menoon vetäen välillä henkeä. Susi oli miettinyt tuota aihetta niin pitkään, että puhetta riitti. Ajatukset olivat kasautuneet, ja seurauksena oli puhetulva. Tuon jälkeen Kolke nosti katseensa tassuistaan Karman silmiin, odottaen toisen vastausta.

Karma hymyili ystävällisesti toisen sanoille odottamisesta, muttei vastannut sen kummemmin. Karkea, vaalea turkki tuon suuren uroksen päällä hulmusi lempeässä tuulessa. Uros nousi seisomaan toisen pysähtyessä lähelleen, lähinnä kunnioittavana eleenä alfaa kohtaan. Karma nyökkäsi hymyillen vastauksena toisen tavanomaiseen keskustelunaloitukseen.
- En minä toki niin vanha ole, etten yhtä talvea kestäisi. Entä te, johtaja? Karma jatkoi kohteliasta tervehdystä. Poppasusi huomasi myös toisen innokkuuden, tietyn levottomuuden ja pitäytyi itse hyvin rauhallisena.

Poppasusi ei ollut yllättynyt toisen ehdotuksesta. Itse asiassa, se oli yksi pohjimmaisista kysymyksistä ja pahimmista päänsäryn aiheuttajista johtajille aina Graniitin ja Riivauksen ajoista asti. Karma kallisti päätään kuunnellen silti tarkkaan: jonain päivänä susien joukosta nousisi johtaja, joka yhdistäisi laumat. Ikinä ei tiennyt, kuka se oli, ja hatara oli myöskin usko tuohon ennustukseen. Tosin Karma oli itse sen nähnyt näyssä, ja uskoi tähän vakaasti. Harvemmin vain itse näkijä pääsi todistamaan niin suurta ennustusta. Karma kurtisti kulmiaan keskittyneesti, ja hymyili sitten.
-Mahtava ajatus. Voisimme lähteä muutaman tarkkaan valitun laumalaisen kanssa kohti Ikiroudan rajaa. Uskoisin, että lähestyessämme näkyvästi ja hitaasti he eivät hyökkää kimppuumme, mutta kaiken varalta tahtoisin silti ottaa ainakin yhden kenraalin joukoista mukaan. Ja tottahan järkevintä on, että menemme kumpikin.
Karma kannusti toisen mielipidettä ja esitti oman kantansa, ja toivoi saavansa kannatuksen omalle ehdotukselleen tulla mukaan ja ottaa tarpeeksi suojelijoita reissulle. Johtaja oli toki vahva, ei hän muuten olisi noussut laumansa johtoon, mutta yksi susi vastaan kymmentä ei päättynyt hyvin. Oli tilanne mikä hyvänsä.

Karma kallisti päätään hieman sivulle ja nosti sitten kalpeansinisten silmiensä katseen johtajaan. Poppasuden ilme oli tyynen rauhallinen mutta päättäväinen. Sellainen, millainen sen kuului olla kun keskusteli samalla tasolla hierarkiassa olevan suden kanssa.

//Jatketaanko tätä vielä?

//En oikein tiedä onko tätä nyt enää pakko jatkaa, kun tuossa oli varmaan ne tärkeimmät Mutta ihan sama miulle//